sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ravintolapäivän katsaus Turusta

Harmaa marraskuu muuttuu vähän värikkäämmäksi Ravintolapäivän avulla. Varsinkin kun edesmenneen suosikkikahvilani Bossaliinan mimmit järjestävät nykyisessä second hand shopissaan Retrobotissa varjokahvila Bosaliinan.

Pakkohan sinne oli eilen sännätä. Piirakkaa oli tarjolla suolaisena sekä makiana ja vaateostoksia olisi voinut tehdä samalla reissulla. Rahatilanteeni ansiosta ummistin kuitenkin silmäni kaikilta ihanuuksilta vaaterekeillä ja keskityin marjapiirakkaan, joka oli mukavan kosteaa ja hyvää. Kuulemma tuo kuvassakin näkyvä brownie oli ihan taivaallista. Suolaisiakin vaihtoehtoja oli paljon tarjolla. Kahvi ja piirakkapala maksoivat muistaakseni yhteensä kolmen euron kieppeillä, eli olivat järkevissä Ravintolapäivä-hinnoissa.




Toisinaan (onneksi kuitenkin harvemmin) ihmiset hinnoittelevat raflapäivänä melkein oikean puljun hinnat kahveilleen ja muille. Ymmärrän, että vaivannäöstään haluaa jotakin palkkiota, mutta harvoin ne amatöörien mestat pyörivät sillä tasolla, että ne hinnat kuuluisivat sille tasolle. (Saati sitten ne kaikki kulut, joita ravintoloitsija maksaa, eivät tietenkään ole ravintolapäivässä rasitteena.) Ja yksi asia, jota olen ihmetellyt on se, että kun usein esim. joku ruoka-aine tai annoksen osa loppuu kesken, niin silti otetaan se alkuperäinen hinta annoksesta. Kamoon piipöl, tilannetajua!

No onneksi Bosaliinan mimmeillä on homma hallussa – sattuneesta syystä kun kahvilan pyörityksestä kokemusta on.

Jatkoimme Ravintolapäivää Portsaan, missä Sri Govindan Keto tarjosi intialaista kasvisruokaa. En ollut ennen edes huomannut, että paikalla on putiikki nimeltä Keto, jossa myydään suitsukkeita ja muuta Intia-hippiä. Tulipa siis käytyä mestoilla – haret vaan sullekin! Teimme paikkaa pyörittäneiden kanssa diilin, että haimme ruoat omissa astioissa mukaan. Näin emme joutuneet ahtautumaan pieniin tiloihin – varsinkin kun possessamme oli kolme alle kouluikäistä.

Olen valitettavasti niin aloitteleva ruokabloggari, että unohdin täysin kuvata annokset, mutta on myös sanottava, että ruskea linssisoppa ei välttämättä ole maailman kuvauksellisin ruoka. Lisäksi oli kova nälkä, joten samosat ja chutneyt, paneer pakorat ja purit katosivat nopsasti parempiin suihin ennen kameran esille kaivamista. (Söin myös lasten annokset, eihän ne ipanat osaa arvostaa tulisia makuja!)

Dal-keitto oli ehdottomasti suosikkini, se oli ihanan tulinen ja lämmitti mukavasti kaikkia aisteja (paitsi sitä näköaistia tietty). Paneer pakora, eli friteetattu kotijuustokimpale oli myös erinomaista, kuten omenachutneykin. Ah, mitkä mausteet chutneyssä! (Onkohan se Jaanan resepti yhtä hyvä, täytyypä testata...) Samosat, eli täytetyt kasvispiiraat, olivat hiukan kuivakoita ja Puri, uppopaistettu leipänen, jäi mauttomaksi. Toimi toki chutneyn alustana. Hinnat olivat Sri Govindan Ketossa todella edulliset – kaikkiaan viisi aikuista söi reilulla kolmellakympillä alusta alkaen itse valmistettua ruokaa hyvällä halulla. Plussan puolelle siis jäätiin tässäkin kokemuksessa, kiitos hipit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

No kato reteesti vaan sanot!