tiistai 31. joulukuuta 2013

Syyrialainen punajuuritahna

Katselin joulunpyhinä ohjelmaa Lähi-idän herkut, jossa oltiin sillä kertaa Syyriassa. (Sen voi katsoa vielä jonkun päivän verran Areenasta.) Ohjelman täytyi siis olla jo muutaman vuoden ikäinen, nykyiset oltavat kun ovat surulliset sodan runtelemassa maassa.


Sekä Jaana että minä pidämme siis paljon lähi-idän mauista ja ohjelmassa näkynyt punajuuritahnan ohje herätti minussa ajatuksen "Toi on ihan Leuhkis-resepti! Jaanakin rakastais tollasta!"

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä ohje on mielettömän hyvä. Ja resepti on ilmeisesti jo tuhansia vuosia vanha – klassikoiden klassikko siis. Ainesosiltaan hyvin samankaltainen kuin hummus, joten tätä voisi varmasti kutsua myös punajuurihummukseksi. Löysin netistä tarkempia apuja ja ruoan alkuperäisen syyrialaisnimen – Mutabal Shawandar – täältä.

Syyrialainen punajuuritahna - Mutabal Shawandar

2 punajuurta
1-2 valkosipulin kynttä
2 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa
3 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä

mustapippuria, suolaa
(tuoretta persiljaa)

Keitä punajuuret, kunnes ne ovat niin kypsiä, että haarukka uppoaa kunnolla niihin. Voit antaa niiden jäähtyä, mutta itse en malttanut, vaan leikkelin heti palasiksi haarukan ja juuresveitsen avulla. Sitten surautin blenderissä krouviksi soseeksi. Paloja siis saa jäädä, mutta jos pidät tahnamaisemmasta olemuksesta, päästä hienoksi vain. Itse kyllä pidin punajuuripaloista tahnassa.

Valuta punajuurimurskaa hetki siivilässä, mutta älä purista kuivaksi: kosteutta pitää olla.

Sekoita sitten punajuuret, tahini, murskattu valkosipulin kynsi ja sitruunamehu tahnaan. Käytin tuoretta sitruunaa, josta 3 rkl tulee aika pienestäkin palasta. Lopuksi lisää suola ja pippuri.

Kun tahna on tarjoiluastiassa, lisää päälle vielä oliiviöljy ja halutessasi persilja. Itse laitoin vielä muutaman pinjansiemenen koristeeksi, ne sopivat myös hyvin punajuuren kanssa.

Punajuuritahna oli siis oikein oivaa ja tahini toi kivan maun tähän. Suosittelen!

torstai 5. joulukuuta 2013

Terrrrrveellistä raakasuklaa-asiaa

Nyt tulee reipas mainospostaus, vaikken edes saa tästä mitään suklaabonuksia. (Toki elättelen toiveita siitä.)

Raakasuklaa on paras keksintö ikinä (ainakin tässä pimeässä vuodenajassa) ja nyt sen aineksia saa tilata edes hippasen edullisemmin – ja suomalaiselta toimijalta. Kaakaopapu.fi on juuri avautunut sivusto, jossa on luonnollisesti avajaistarjoukset käynnissä. Ellet ole tutustunut vielä esimerkiksi raakasuklaan valmistuspakettiin, niin käy nyt klikkailemassa tämä itsellesi. Avajaistarjous 19,90 €. (Esim. Ruohonjuuressa ovh 24,90 €.)

Cocovin raakasuklaan valmistuspaketti

Ja jos hotsittaa vaikka leipoa raakakakku suklaakuorrutuksella, Kaakaopavusta löytyy aineksia siihenkin.

Lainataanpa tähän hieman Kaakaopavun sivuilta tekstiä siitä, miksi pitäisi valita tämä kalliimpi herkku tavallisen joulukovehdin sijaan:

"No mitäs kaakaopavulle tapahtuu tavallisessa suklaatehtaassa? Se käsitellään teollisesti ja kuumennetaan, jonka jälkeen kuningas on vain varjo entisestään: iso osa terveellisistä ravinteista on kadonnut. Vamos. Kaputt. Sen jälkeen kaakaoon sekoitetaan valkoista, köyhdytettyä sokeria, joka on heroiinia voimakkaampi riippuvuuden aiheuttaja. Ja täysin ravinneköyhä: siinä ei ole mitään, millä ihmiskeho rakentaa itseään. Mukaan vielä muut täyteaineet ja presto: valmistuu keskiverto tavallinen suklaapatukka. Kaakaota hyvin vähän, ja sekin melkein tapettu hengiltä. 

No, entäs raakasuklaa? Lyhyesti sanottuna: kaikki ravinteet säilyvät valmistuksessa tallella. Kaakaopavun mojosta ei katoa mitään; kaikki kuninkaan voimat pakataan mukaan. Ja samoin on muidenkin raakasuklaan ainesten kanssa: mitään ei kuumenneta yli 42 asteen. Raakasuklaa on täyttä tavaraa." 


tiistai 3. joulukuuta 2013

Viikonloppu Kööpenhaminassa

Vietin lokakuussa mukavan viikonloppuloman Kööpenhaminassa ja onnistuimme matkakaverin kanssa paikkavalinnoissa niin oivasti, että pakko kirjoittaa vinkit tänne Leuhkikseenkin, vaikka aikaa onkin ehtinyt jo vierähtää. Suositellut kuppilat ovat kuitenkin tallella, joten ehkä hektinen nettimaailma antaa anteeksi tämän viivästyneen tahdin.

Legomaailmassakin on ravintoloita!

Aivan ensimmäinen ruokapaikka oli Smag, joka oli terveellistä ja tyylikästä pikaruokaa. Paikka oli fiilikseltään raikas ja yksinkertainen. Istumapaikkoja ei ollut monta, mutta jengi haki annoksia mukaan jatkuvasti. Itse söin salaatin ja olin tosi tyytyväinen: salaatin koon sai valita ja siihen sai tietyn määrän eri aineksia. Päälle vielä pähkinöitä tai manteleita, ah! Raaka-aineet olivat tuoreita ja laadukkaita: ihan todella hyvää siis. Salaatin lisäksi tarjolla oli erilaisia sandwicheja. Olin Smagista niin vaikuttunut, että harkitsen konseptin varastamista Suomeenkin! Kuka haluaa rahoittaa terveellisen pikaruokapaikan Turkuun?

Smagin iso salaatti, huh!

Smagin jälkeen kävimme vielä perjantaicocktaileilla Kassen nimisessä juottolassa, josta saa perjantaisin kaksi drinkkiä yhden hinnalla, vink vink! ;) Lähistöltä Nørrebrosta löytyy muutoinkin kivoja pikkubaareja, joten hyvä alue baarihyppelyyn.

Lauantaina kävimme brunssilla RizRazissa, joka oli erinomainen ja sopi erityisesti kovasti nälkäiselle. Atmosfääri oli hieman kasarihenkinen, mutta paikka oli siisti. Ruoat itsessään olivat erinomaisia ja tuoreita, läheskään kaikkea ei tosin pysty edes maistamaan, sillä tarjonta on runsas. Pieni miinus "danish pastries" osastosta: croissant ja viineri eivät olleet täydellisiä. RizRazeja on kaksi, mutten tiedä eroavatko paikat miten radikaalisti toisistaan, enkä enää muista kummalla kadulla olimme.

Panoramanäkymä Café Sommerskon terassilta. Olikohan toi yks myös legoukko?

Reissun ainut kehnompi kokemus oli Café Sommersko. Siitäkin selvisimme lomafiiliksellä ja naureskellen asialle jo paikan päällä, mutta mikään ei vain sujunut siellä ja paikka oli kuitenkin hintava. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja auttavaista – muttei kovin taitavaa. Kun aikamme ulkosalla (kyllä, ilmat suosivat Köpiksessä vielä lokakuussakin!) pöytiintarjoilua odoteltuamme kävimme tilaamassa sisältä, meni tilaus väärin koneelle. Huomattuani sen kuitista, kävin selvittämässä asian heti ja tilaus korjattiin, mutta... kun piiiitkän odottelun jälkeen saimme tilauksen lopulta pöytään, oli alkuperäinen virhe edelleen tarjottimella, kahvit viileitä ja skumppa lämmintä. No, Köpis sai meidät niin hyvälle tuulelle, ettei sekoilu edes ketuttanut kovinkaan paljoa. Lisäksi alkoi jo olla kiire seuraavaan syömiskohteeseen, Radioon!

Restaurant Radio 

Restaurant Radio olikin sitten Sommerskon vastakohta saliosaamisessa. Kaikki sujui uskomattoman jouhevasti ja seuralaisen mielestä liiankin nopeasti. Hän tilasikin viinipaketin menun kylkeen, minkä juomisessa menee toki aina oma aikansa. Radion viinit olivatkin mainioita; vaikken olekaan viinituntija tai -harrastaja, suositukset eivät olleet aivan itsestäänselviä ja niihin oli selvästi panostettu. Alkumaljat olivat esimerkiksi kuplivaa rieslingiä, mikä oli mielenkiintoinen tuttavuus ainakin itselleni.

Tilasin kolmen ruokalajin menun, sillä nälkä ei ollut RizRaz-brunssin jälkeen vaivannut. Tarjoilija oli huolestunut, kun valitsin pääruoakseni sipuliannoksen. Hän varoitteli, ettei ruokalajista oikein saa pääruokaa, sillä se on niin kevyt. Onneksi kuitenkin pysyin tässä valinnassa, sillä täyteen tulin näinkin (alkuun ennen alkuruokaa tuli tietysti keittiön tervehdys, pienet kurpitsanyytit ja jälkiruoankin jälkeen taisi tulla vielä jotakin pientä makeaa keittiöstä...) ja itse annos oli mainio. Koska matkasta on jo aikaa, mennään nyt jo hatarahkoilla muistikuvillani, mutta muistelen, että annoksen liemi oli metsäsienibuljonkia, loppu oli ainakin sipulia ja kananmunaa. Kuvasta näkyy, että kananmuna on tuolla sipulissa ja tämä kaikki ei ollut suinkaan turhaa kikkailua, vaan makea ja kirpeä sipuli, buljonki ja rasvainen keltuainen muodostivat yhdessä superhyvän kombon.


Salin ammattitaitoa oli myös ymmärtää tarjota neljättä ruokalajia: ruotsalaiset kermajuustot puolukkahillolla olivat juuri sitä, mitä ihminen sipuliruoan päälle kaipaa: näin neutraloidaan makunystyrät jälkiruokaa varten, myydään asiakkaalle yksi lasillinen lisää viiniä ja saadaan suomalaisasiakas vakuuttumaan puolukkahillon soveltuvuudesta juustotarjottimen kylkeen. Juu, aion ehdottomasti tarjota joskus kermajuustoja puolukkahillolla!

Simppeliä ja hyvää.

Jälkiruoka oli porkkanaa ja rouhittua mantelisuklaata – siis hyvin daim-tyylistä sokolaatia. Nuo kuvassa näkyvät vihreät ovat porkkanan vartta, jota voi syödä – täytyypä muistaa hyödyntää itsekin joskus vaikka koristelussa. Porkkana oli varmaankin marinoitua, pahoittelut nyt tästä jälkikäteen kirjoittelusta, muistan vain että annos oli hyvä ja aika makea!

Popsi, popsi porkkanaa!

Sunnuntain brunssipaikka oli Kalaset, josta olimme kuulleet paljon hyvää. Fiilikseltään paikka muistutti turkulaisille tuttua, edesmennyttä, mutta paljolti kaivattua Bossaliinaa. Snif!

Kalasetin yleisilmettä

Kyllä kelpasi!

Kalaset oli selvästi suosittu paikka viikonloppuaamuna, mutta onnistuimme saamaan paikat. Itse otin vegaanivaihtoehdon, seuralainen vegetaristin. Tarjolla oli myös pekonipainotteistakin brunssia. Molemmat näistä vegeistä olivat perusvarmoja annoksia, joten jos hipsterihenkinen boheemius ja nykyaikainen brunssitarjonta kiinnostaa, Kalaset on ihan jees vaihtoehto.

Kaiken kaikkiaan Kööpenhaminan ruokatarjonta oli näin nopeasti opiskeltuna mainio. Omat valintamme perustuivat kavereiden ja Tripadvisorin suosituksiin, lukuunottamatta Smagia sekä Sommerskota. Henkilökunta on joka paikassa todella palveluhaluista ja huomattavan ystävällistä, ihan mahtavaa! Kööpenhaminasta jäi vielä niin paljon näkemättä ja kokematta, että olisi kiva päästä uudestaankin.


torstai 28. marraskuuta 2013

Sieni-kasvispata

Päätin osallistua tokaa kertaa kuukauden ruokahaasteeseen. Lopputulos oli sama kuin ekalla kerrallakin, ilmoittautuminen oli ehtinyt mennä jo ohi kun aktivoiduin. Haasteena oli tällä kertaa pataruoka ja ajattelin oli tehdä kauden kasviksista jotain, kun osallistujalista näytti kovin lihapainotteiselta. Löysin vielä suppilovahveroita metsästä, joten heitin nekin pataan. Tässä resepti, vaikken sillä kisaan ehtinytkään.

4 annosta

n. 5 dl tuoreita suppilovahveroita
1 rkl voita tai öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 pientä naurista
2 porkkanaa
4 perunaa
3 pientä punajuurta
puolikas palsternakka
2 lehtikaalin lehteä
pieni parsakaali
400 g tölkkitomaatteja
loraus punaviinietikkaa tai isompi loraus punkkua
4–6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
pari oksaa tuoretta rosmariinia
(lempiyrttimausteita)
2 tl suolaa
mustapippuria rouhittuna
(hunajaa)

tarjoiluun ranskankermaa tai smetanaa (vegaaniseen versioon vegaanista majoneesia ja jugurttia sekoitettuna)

Puhdista sienet. Pilko sipuli ohuiksi sirpeiksi ja murskaa valkosipulit. Pilko kasvikset ja leikkaa lehtikaali suikaleiksi (poista paksu lehtiruoti).

Laita pataan voinokare tai öljytilkka ja kuumenna. Lisää sienet ja anna niiden paistua kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää sipulit sienten joukkoon ja kuullota. Kippaa seuraavaksi joukkoon kasvikset, mutta älä vielä lehtikaalia. Kuullota kasviksia hetki ja lisää tölkkitomaatit sekä vesi (laske vettä hanasta tomaattitölkkiin ja kaada pataan). Jos vettä tuntuu olevan vähänlaisesti, lisää sitä. Murenna pataan kasvisliemi, nypi joukkoon tuoretta rosmariinia, lorauta punaviinietikkaa tai punkkua ja lisää muitakin lempiyrttimausteitasi jos siltä tuntuu. Itse laitoin pari teelusikallista uunijuureksille tarkoitettua maustesekoitusta. Lisää tässä vaiheessa nyt se lehtikaali ja suolaa sekä pippuria. Anna padan korista kunnes juurekset ovat kypsyneet, ainakin puolisen tuntia.

Tarjoile padan kanssa ranskankermaa ja lempileipääsi.

Pata on vasta alkamassa porisemaan.
Ajattelin ensin että lisään pataan myös belugalinssejä, mutta ei mahtunut! Padasta tuli tosi hyvää, etenkin liemi oli ihanaa. Sekaan sopisi muutkin kaalit tai juurekset, mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Ranskankerma tai smetana kruunaa padan, muista siis hommata jompaa kumpaa kaupasta.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pellillinen pehmeää omenapiirakkaa

Meidän savupiipussa majaili kesällä ainakin 10 000 kutsumatonta mehiläisvierasta, heitä saamme osittain kiittää ennätyksellisestä omenasadosta. Ei ehditty remppakiireltä mehuasemalle, joten suurimman osan viiden puun omenoista lahjoitin ja tyrkytin väkisin perheelle, ystäville ja työkavereille. En tykkää hirveästi omenaleivonaisista, mutta tästä Mustikkasuu-blogin omppupiirakasta tuli tosi hyvää!

(pellillinen)

4 munaa
3 dl sokeria
150 g sulatettua rasvaa
2 dl maitoa tai kermaa
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
1 l omenalohkoja
kanelia (itse laitoin lisäksi kardemummaa)
sokeria

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu, jäähdytetty rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää seos siivilän läpi taikinaan vuorotellen maidon kanssa, sekoita huolellisesti tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori omenat ja asettele lohkot taikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria (ja kardemummaa). Paista uunin keskitasossa 200 asteen lämmössä 15–20 min.

Piirakka sai kehuja kaikilta, joille sitä tarjosin. Omenapiirakat maistuvat mun mielestä usein liian kuivakoilta ja kaipaavat jonkun kastikkeen kylkeensä, mutta tämä oli tosi mukavan pehmeää ja tarpeeksi kosteaa. Maistui myös pakkasesta otettuna ja uudelleenlämmitettynä.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ruokaa tähteistä

Kotitaloudet heittävät tosi paljon ruokaa roskiin, yli 20 kiloa vuodessa henkilöä kohti. Eniten roskiin lentää vihanneksia, kotiruokaa ja maitotuotteita, ja lähes puolet poisheitetyistä ruuista on edelleen syömäkelpoista joutuessaan roskikseen (MTT: Kuru-hanke). Itselläni roskiin päätyy useimmiten homehtunut leivänkannikka, tomaattimurskatötsän jämät ja kaurakermapurkin pohjat. Yritän kuitenkin aktiivisesti jalostaa tähteistä ja raaka-ainejämistä uutta syötävää, niin myös tänä viikonloppuna.

Keitin lauantaina aamulla puuroa, jonka jämästä tein sunnuntaina puurosämpylöitä. Tein eilen myös Herkku & Koukku  -blogista nappaamaani superhyvää lehtikaali-fetasalaattia, jonka jämästä jatkoin toisen salaattiannoksen sunnuntaille. Jalostin sunnuntaina myös jo muutamana päivänä syödystä turkkilaisesta morsiuskeitosta linssipihvejä, joita riitti pakastimeenkin. Sämpylöiden ja pihvien reseptit ovat summittaisia, koska lisäsin aineksia mittaamatta kunnes taikinoiden koostumus oli sopiva.

Lämmin fetasalaatti
(Ohje Herkku ja Koukku -blogista, alunperin Pipsan keittiössä -keittokirjasta, s. 31)

3 lehtikaalin lehteä tai 3 isoa kouralista pinaattia
1 tomaatti
1 punasipuli
2 rkl oliiviöljyä
1 luomusitruunan mehu (tai 2 rkl omenaviinietikkaa)
100g fetajuustoa
3 rkl oliiveja (laitoin itse aurinkokuivattua tomaattia)

Leikkaa kaali suikaleiksi ja kuutioi tomaatti. Viipaloi punasipuli. Lämmitä paistinpannulla noin ruokalusikallinen öljyä ja paista siinä sipuleita kunnes paahtuvat kauniista ja saavat väriä. Kaada sipulit reivityn kaalin päälle. Lisää pannulle toinen lusikallinen öljyä ja sitruunamehu. Kiehauta nopeasti ja murenna feta pannulle. Anna juuston sulaa ja kuplia, ota pannu pois liedeltä. Sekoita kaikki ainekset feta-sitruunakastikkeen kanssa kulhossa ja tarjoile.

Superhyvää! Kaali maistuu mukavasti vahvemmalta verrattuna laimeisiin salaatteihin, mutta ei ole silti väkevää. Kannattaa hyödyntää lehtikaalisesonkia vielä!

Puurosämpylät
(n. 12 keskikokoista sämpylää)

4–5 dl jäähtynyttä puuroa
n. 3 dl kuumaa vettä
n. 8–10 dl dl sämpyläjauhoja
1 pss kuivahiivaa tai 1 pala tuorehiivaa
n. 2 rkl öljyä
(suolaa)

Sekoita kulhossa ensin puuro ja vesi. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se toisessa astiassa jauhoihin ja ala sitten lisätä jauhoja puuro-vesiseokseen. Tuorehiivan voi murentaa suoraan nesteeseen ja alkaa sitten lisätä jauhoja joukkoon. Jauhoja on sopivasti, kun taikina alkaa muuttua palloksi ja irrota kulhon reunoista. Lisää seuraavaksi öljy ja vaivaa taikina. Peitä kulho ja nosta kohoamaan vedottomaan paikkaan, esim. kylmään uuniin.

Kun taikina on kohonnut puolisen tuntia, leivo siitä sämpyläpalleroita ja nosta pallerot leivinpaperille uunipellille. Kohota vielä ainakin 10 minuuttia. Itse voitelin sämpylät vielä voisulalla ja ripottelin sormisuolaa päälle. Paista sämpylöitä uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Kolmas kerta toden sanoo, ekat onnistuneet puurosämpylät! En ole aiemmin malttanut lisätä tarpeeksi jauhoja, jolloin sämpylät ovat jääneet liian kosteiksi ja jopa niljakkaiksi.

Linssikeittopihvit

turkkilaisen morsiuskeiton jämät tai jotain muuta tuhtia linssikeittoa/-muhennosta
1–2 kananmunaa
seesaminsiemeniä
korppujauhoja
leseitä
mausteita maun mukaan

Sekoita keiton sekaan kanamunat, siemeniä, korppujauhoja, leseitä ja mausteita sen verran, että taikina tuntuu tarpeeksi paksulta (ei valu muttei tarvitse olla kovaa jöötiäkään). Annostele pihvitaikinasta köntsiä leivinpaperin päälle uunipellille ja taputtele köntsät lusikalla pihveiksi. Paista 225 asteessa vartin verran.

Pihvit maistuivat sinapin kanssa (ja kermassa muhineen ruusukaalin ja lehtikaali-fetasalaatin kanssa).  Sopisivat hyvin myös puurosämpylöiden väliin burgeripihveiksi.



Nyt tulikin mieleen, että puuronhan olisi voinut sekoittaa myös keiton joukkoon tuomaan jämäkkyyttä pihvimassaan. Kyltymätön tuoreen leivän himo ohjasi kuitenkin sämpyläpuuhiin tällä(kin) kertaa.

torstai 7. marraskuuta 2013

Helpot juustosarvet

Mitä tarjota kun vieraita tulee tunnin päästä? No juustosarvia! Itse ajattelen näitä ysäriherkkuna, kun äiti teki näitä usein kotona 90-luvulla. Juustosarvet ovat kyllä näpsiä, kun niitä on helppo varioida erilaisilla juustoilla ja täytteillä. Itse tykkään piilottaa sarviin jalapenoja, mutta pitäydyn silti usein perinteisessä pelkän juuston versiossa. Tämä resepti on alunperin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjasta.

16 pientä sarvea

3 ½ dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
2 dl juustoraastetta
2 ½ tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50 g voita
2 dl kermaviiliä (laitoin tällä kertaa vajaa kaksi desiä luonnonjugurttia)

Täyte
2–3 dl juustoraastetta
ripaus yrttisuolaa
(pilkotut jalopenot sopivat sisään myös loistavasti!)

Voiteluun kananmunaa ja pinnalle juustoraastetta

Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste keskenään. Lisää joukkoon pehmeä voi ja sekoita tasaiseksi. Sekoita lopuksi kermaviili taikinaan.

Jaa taikina kahteen osaan. Pyörittele kumpikin osa palloksi ja kaaviloi edelleen 1/2 cm:n paksuiseksi pyöreäksi levyksi. Jaa taikinalevyt 8 sektoriin, ripottele kunkin pinnalle juustoraastetta ja yrttisuolaa, ja kierrä sarviksi.

Voitele sarvet munalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista sarvia 225 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

 Uunilämpimät juustosarvet maistuivat pitkästä aikaa! Sarvet eivät ole mitenkään kosteita, joten seuraavana päivänä ne ovat jo aika kuivakoita, jos ei uudelleenlämmitä niitä. Maistuvat tosi hyvin keiton kanssa ja tietty teen kaverina.

torstai 24. lokakuuta 2013

Punajuurisämpylät

Päätin leipoa punajuurisämpylöitä kurpitsakeiton kaveriksi (postaan keittoreseptin myöhemmin). Ihan mukavasti jaksoi arki-iltana alkaa vaivata taikinaa, kun ei ollut muitakaan velvollisuuksia. Olen postannut tämän reseptin Herkkuruoka-blogiini viitisen vuotta sitten.

18 pientä tai 9 isoa sämpylää

150 g punajuurta
2 1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
n. 6 ½ dl jauhoja (sämpylä/vehnä/speltti/graham/hiivaleipäjauhoja)
½ pss kuivahiivaa
½ dl sulatettua voita (vegaaniseen vesioon Sinistä Keijua)

Kuori ja raasta punajuuret. Lisää kulhoon noin kädenlämpöinen vesi (42 astetta), suola ja puolet jauhoista, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja sulatettu voi. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Kohota taikinaa leivinliinan alla, kunnes se on kaksinkertainen.

Leivo haluamasi muotoisia sämpylöitä. Kohota vielä pellillä noin 15 minuuttia. Paista punajuurisämpylät 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Taikina on iso mansikkapurkka


Laitoin yliannostuksen punajuurta ja sehän olikin hyvä ratkaisu, koska sämpylöistä tuli kosteampia. Punajuurihan ei näissä paljon maistu, mutta väri on paras ja tietty tuoreet sämpylät ovat aina hyviä!


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Lehtikaali-papu-kurpitsakeitto

Mäkin olen löytänyt lehtikaalin. Ensin hauduttelin sitä valkosipulin ja veden kanssa pannulla ja söin parmesanin kanssa, tällä kertaa tein keiton. Olen himoinnut jo pitkään sellaista portugalilaistyylistä chorizo-lehtikaali-papukeittoa, mutta suuri kurpitsa vei voiton makkarapötköstä kaupassa.

neljälle

1 sipuli
2 rkl öljyä
400 g kurpitsaa paloiteltuna
1 tlk (400 g) isoja valkoisia papuja
nippu lehtikaalia (n. 150–200 g)
n. 2 dl tomaattimurskaa
n. 7 dl vettä
parin teelusikallisen puristus sitruunasta

Silppua sipuli. Poista lehtikaaleista paksut lehtiruodit ja silppua lehdet. Kuori kurpitsa ja paloittele kuutioiksi. Huuhtele pavut.

Kuulota sipulisilppua öljyssä kattilassa. Lisää lehtikaali ja kuullota, jotta kaalisilppu kutistuu. Lisää kurpitsanpalat ja anna niidenkin kuumeta kattilassa, viitisen minuuttia. Lisää sitten sekaan tomaattimurska, vesi ja pavut. Nosta lämpöä ja anna kattilan porista nätisti puolisen tuntia.

Mausta keitto suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Musta on tullut aikuinen, kun tykkään nykyään tällaista kirkkaista ja selkeistä keitosta. No tämä oli vähän tomaatin sumentamaa, mutta ei mitään paksua seosta. Seuraavana päivänä keitto oli vielä parempaa, kuten keitot monesti on.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Vähähiilaristen viikkojen kokeilu

Kerroin postauksessani kukkakaalipizzasta, että olin noudattamassa vähähiilihydraattista ajanjaksoa. Ajattelin nyt jakaa hieman fiiliksiäni ja tuntemuksiani aiheesta, vaikka vhh-ruokavalio taitaa jo olla vähän passé. (Eiks "kaikki" oo nykyään vaan gluteenittomalla tai paleolla ja vhh on vähän 2009?)

Meillä oli meneillään työporukan kokeilu, jossa myös treenailtiin yhdessä ja saimme yhteisen ruokavalion. Kyseessä oli runsasproteiininen ja vähähiilarinen kuuden–seitsemän viikon ajanjakso, jossa syötiin 5–6 kertaa päivässä. Hiilihydraatteja syötiin siis vähän, mutta eism. välipaloiksi sai ottaa näkkäriä / hapankorppua ja treenin jälkeen banaania. Päivällisellä syötiin myös tarvittaessa hiilarin lähdettä, muuten mentiin kasviksilla ja lihalla / kalalla. Itse otin ruokavaliooni mukaan vaalean lihan, tosin aika harvakseltaan. Pakko myös todeta että ihan aika hirveetähän tuo broileri on. En ymmärrä, miksi se on porukan suosikkimurkina, usein hajutonta ja mautonta mössöä vaan.

Oon aina ollut säännöllinen syöjä, eli vedellyt aamupalaa ja arkena pari lämmintä ateriaa päivässä. Urheiluharrastusten ansiosta välipalan ja rahkan syöntikin oli tuttua juttua jo ennestään. Silti eka viikko meni ihan hemmetinmoisessa kylläisyyden tunteessa kun veteli proteiinipitoista ruokaa kuusi kertaa päivässä. Ei paljon tehnyt mieli mitään (lue herkkuja) ruokavalion ulkopuolelta, kun oli ähkyssä. No, ähky helpotti muutaman päivän jälkeen, mutta en tosiaan kaivannut herkkua tai kipuillut ruokavalion noudattamisen kanssa. Toisaalta kun tiesi sen loppuvankin suht nopeasti, ei ollut sellaista "en saa enää ikinä syödä Fazerinaa" tuskailua.

Herkuttelin kyllä seitsemän viikon aikana pari kertaa raakasuklaalla, sillä rasvaa tähän meidän versioon kuului. Maitotuotteetkin kehotettiin hankkimaan täysrasvaisina. Tein myös terveellisten leipomusten kokeiluja, mikä ainakin itsellä riitti mainiosti ruokavalion piristykseksi. Niin ja 92-vuotissynttäreillä söin pienen palan juustokakkua hyvällä omatunnolla. ;) Alkoholia join kuurin aikana kaksi kertaa, lasillisen kummallakin kerralla, tosin en yleensä hirveästi juo muutenkaan.

Ehkä suurin asia, joka itsellä muuttui ihan pysyvästi, on aamiainen. Olen aiemmin ollut puuronaisia, mutta tämä kokeilu sai mut käännytetyksi proteiinipitoisen aamupalan pariin. Pari kananmunaa sisältävä munakas / munakokkeli tai avokadopohjainen marjasmoothie proteiinijauhelisällä on mun suosikkeja. Pitävät nälkää niin paljon paremmin ja pidempään kuin puuro raejuustolla, että oon nyt aamiaiskäännynnäinen. Lisäksi oon aiemmin aina kokenut ärsyttäväksi, jos nälkä on tullut jo ennen lounasaikaa ja ajatellut että mun "pitää kestää" lounaaseen saakka. Nyt menen kiltisti välipalalle, jos nälkä yllättää, enkä yritä kouluttaa mahan kurinaa vaimenemaan.

Ja nythän tietysti porukka odottelee, että mitäs hyötyjä tästä kokeilusta sitten oli. Suurin pudottaja ja "ruokavalio muutti elämäni" aikakaudella janotaan sankaritarinoita! Seitsemän viikon ruokavaliolla inbody-mittauksen mukaan rasvaa lähti 1,5 kg ja lihasta tuli 200 g. Painon muutos taisi olla miinus 900 g tai jotain, koska kehon nesteet olivat lisääntyneet. Treenimäärät mulla ei kyllä tuolla ajanjaksolla lisääntyneet, itse asiassa sairastin pari viikkoa, joten lihas on sitten varmaan kasvanut levossa.

Sinänsä en huomannut omassa olotilassa suuria muutoksia. En ollut tavallista energisempi tai muuta. Mä olen kyllä perusterve tyyppi, eikä mulla ole ollut mitään vatsavaivoja viljoista tms. Atooppinen iho mulla on ja siinä huomasin eron jo kauan ennen tätä kokeilua, kun aikanaan rupesin syömään enemmän rasvoja. Nyt en havainnut eroa suuntaan tai toiseen.

Kokeilun loputtua tuli maistettua lounalla leipää sellaisessa paikassa, jossa muistelin sen olevan ok ja pettymyshän se oli. Varmaan sama harha ollut leivän suhteen kuin kuivan broilerin tyytyväisellä mussuttajalla on oman safkansa suhteen.  Ruokamessuilta kyllä ostin juuri Ullan pakarin leipiä ja heidän sämpylänsä oli tosi hyvää suussani edelleen, ihan niin kuin joku oikea kananpoika varmasti olisi myös maittavaa. Leipää en kokeilun aikana kaivannutkaan ja testailin myös kookos/mantelijauhosämpylöitä ja vastaavia leipomuksia, jotka kävivät korvikkeena ihan hyvin.

En osaa sanoa, millaista ruokavaliota jatkossa noudatan. Nyt olen edelleen aika kiinni tuossa kuurin mallissa syödä, vaikkei mikään huono fiilis ole syödä mitään hiilaripitoistakaan. Saa nähdä! Varmaan jatkossa saatte sekä vhh- että tavisreseptejä.

Onko kellään lukijalla omakohtaisia kokemuksia vhh-ruokavaliosta? Suuntaan tai toiseen? Olisi mielenkiintoista kuulla!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Raakakakku suklaakuorrutuksella

En ole aiemmin kokeillut raakaleivontaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja kivan iisiä puuhaahan se oli, testaan varmaan toistekin.

Kokeilin tätä reseptiä, sillä mulla sattui olemaan kaikkia raaka-aineita kaapissa, lukuunottamatta karppisokeria, joten käytin ruokokidesokeria.  Suht makiaa tuli, varmasti hunajalla tai siirapillakin saisi makeutuksen kohdilleen.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tämä kakku on 18,5 cm:n kakkupohjaan ja neljälle, mutta itse sanoisin, että helposti menee useammallekin. Matsku on niin tymäkkää ja suklaista, että aikamoinen saa olla syödäkseen tästä neljäsosan kerralla. Itse tein tämän 22,5 cm:n kakkupohjaan ja kakku jäi ohueksi, joten pienempi astia on varmasti hyvä juttu. Lisäsin myös taatelin määrää alkuperäiseen reseptiin nähden.

Suklaakuorrute, mämmin jälkeen epäilyttävimmän näköinen aines myös raakakaakaosta tehtynä.

Raakakakku suklaakuorrutuksella
pohja:
100 g manteleita
100 g kivettömiä (kuivattuja) taateleita
1 1/2 tl kookosöljyä
1/2 tl Himalajan suolaa tai merisuolaa

kuorrute:
2 pientä tai 1 1/2 suurta, kypsää avokadoa
70 g raakakaakaota
50 g kookosöljyä
100 g karppisokeria / sokeria (tai korvaa haluamallasi määrällä sopivaa makeutusta)
1 vaniljatankon siemenet
ripaus Himalajan suolaa

Laita mantelit blenderissä / monitoimikoneella silpuksi, lisää kookosöljy ja taatelit, sekoita koneessa kunnes taikinamaista. Jos tahdot liottaa manteleita alkuperäisen reseptin tapaan, lisää kookosöljy vain jos seos jää liian kuivaksi.

Levitä taikina astiaan ja laita jääkaappiin. Valmista kuorrute vaikka tehosekoittimen avulla, kaakaojauhe kannattaa laittaa pohjalle, jottei se pöllyä ympäriinsä. Sekoita kunnes tasaista. Levitä pohjan päälle ja anna tekeytyä tunnin verran.

Ohut on, mutta pysyy hienosti kasassa!

Ja hei, hyvää tuli! Ei yhtään terveellisen makuista! Kaunis ei ollut, mutta pienemmällä astialla siitäkin probleemasta pääsisi. Suosittelen vahvasti, varsinkin jos tulee montaa eri ruokavammaa syömään. Tämä kelpaa vegaanille, gluteenin tai hiilarin välttelijälle (jos käyttää vain sopivaa makeutusta) sekä raakaruokailijalle ja on silti törkeän hyvää. 




tiistai 10. syyskuuta 2013

Pizzapohja kukkakaalista, nams!

Vegaaniviikko-kirjoituksessa kerroin, että olen mahdollisesti paleo-ruokavaliolla muutaman viikon. No, loppujen lopuksi sain noudatettavakseni suhteellisen vähähiilihydraattisen ruokavalion, johon ei juurikaan viljatuotteita sisälly, mutta maitotuotteet ovat sallittuja, toisin kuin paleossa. (Ruokavalio sisältyy kuntokuuriin, jota noudatan muutamien työkavereideni kanssa, siksi en ole itse päättänyt asiaa.)

Hirvittävän radikaaleja muutoksia omaan ruokailuun ei ole oikeastaan edes tullut, mutta kokeilut vhh-maailmassa ovat olleet kivoja. Varsinkin leivontapuoli ilman viljoja on ollut mielenkiintoista. Kukkakaalipitsa on mitä ilmeisimmin klassikon asemassa ja siitä löytyy monenlaisia versioita. Väsäsin omani lähinnä tämän reseptin pohjalta.

1/2 keskikokoinen kukkakaali
2 munaa
n. 1/2 dl luonnonjogurttia
1–2 dl mozzarellaraastetta
n. 1,5 tl psylliumia
2 tl Herbes de Province -mausteseosta
suolaa

Itselläni on suht jämäkkä blenderi, joten en keittänyt kukkakaalia, kuten jotkut tekevät, vaan iskin raa'an kukkiksen silpoutumaan sinne. Lopuksi vielä soseutin sauvasekoittimella isommaksi jääneet kappaleet ja juustoraasteen sekä jogurtin. Muut aineet voi hyvin sekoittaa mukaan myös vispilällä, haarukalla tai käden avulla.

Annoin taikinan "turvota" ihan hetken, mutta koska kärsivällisyys ei ollut suurta, en lähtenyt paistamaan pohjaa ennen täytteiden lisäämistä, kuten joissakin ohjeissa neuvottiin. Pohja levittyi kivasti pellille ja siitä sai helposti muotoiltua pitsamaisen kiekon.

Itse laitoin päälle tomaattikastikkeen lisäksi katkarapuja, purkkiartisokkaa ja loput mozzarellaraasteet valmispussista. Juustoista matskuu, sano! Paistoin 225 C°:ssa kunnes pinta oli nätin kullanruskea.

Mielestäni tämä oli oikeasti tosi hyvää, eikä maku eroa radikaalisti peruspohjasta. Tietenkään tämä ei ole rapsakka, täydellinen pitsapohja tai pysy kauniisti kasassa, (kokeile esipaistoa, se saattaisi tepsiä tuohon ongelmaan) mutta jos on tarve gluteenittomalle, vähähiilihydraattiselle pohjalle, tässä vastaus. Ja vaikkei olisikaan: tässä on taatusti paremmat ravintoarvot kuin vehnässä.

Niin, vielä kukkakaalin vihaajille: ei, se ei maistu sieltä läpi. ;)

Kyllä, se on kuulkaa kukkakaalia pohjassa ja valtavan tyylikäs ruokakuva!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Syödä Gotlannissa

Onni on rakas ystävä Gotlannissa, jolla kyläillä ja tutustua saareen. Olimme tänä kesänä toista kertaa vierailulla ja vaikka matka kesti vain kolme yötä, ehdittiin hyvin tehdä ruokaa (tai itse lähinnä menin valmiiseen pöytään), käydä parissa viime reissun hyvässä ruokapaikassa ja löytää pari uuttakin kivaa. Vinkit kuljettavat Visbyhyn ja pääsaaren pohjoispuolella sijaitsevaan Fåröhön.

Visby-vinkit


LEVA

Tänne oli pakko päästä toisenkin kerran! LEVA on kolmisen kilometriä Visbyn keskustasta ja samaan pihapiiriin mahtuu ravintola, catering, leipomo, pikkuputiikkeja, ihana puutarha, taidetta ja talotehdas (tai ainakin showroom). Varasimme jälleen pöydän puutarhasta grillibuffetin aikaan ja olipa taas paljon porukkaa ja superhyvää ruokaa lähi- ja luomuraaka-aineista. Kokki kokkasi kokoajan grillissä sapuskaa ja pöytä notkui erilaisista salaateista, tahnoista, leivistä ja kaikesta mahtavasta. Buffetin hinta oli muistaakseni n. 30 euroa (ei sisällä juomia tai jälkkäriä) ja oli kyllä joka kruunun arvoista!

Pihapiirissä on muun muassa kauniita latoja 1600-luvulta. Tiloja voi vuokrata ja LEVAssa järjestetään muun muassa joogaa.



Eka lautasellinen

Pari kesää sitten salaatit oli katettu ulos. Taustalla grillissä paahtuu ihanat kalanyytit.

 

SKAFFERIET

Tännekin päädyimme toista kertaa. Gotlannin vanhassa kaupungissa sijaitseva Skafferiet on kiva kahvila, jossa on hyvä valikoima erilaisia makeita leivonnaisia, ihania suolaisia piirakoita ja legendaarista gotlantilaista pannukakkuakin löytyy. Sisäpihalla on tosi kiva leppoistella pikkuherkun kanssa, kun ei vielä tee mieli suurta ateriaa.

Piirakkapalan (tässä palassa munakoisoa ja muistaakseni jotain lihaa) seuraksi saa lapata salaattia ja leipää. Taustalla juustokakku, joka oli myös hyvää.

Vehreällä sisäpihalla on ihania kasveja ja kukkia.

Lintuja kävi rääppimässä tyhjistä pöydistä, eivät onneksi kiusanneet ruokailijoita.


 

CRÊPERIE & LOGI

Tällä kertaa ei ehditty tänne, mutta ensi kerralla sitten taas! Crêperien lettuset on ihan älyttömän hyviä ja täyttäviä. Vaihtoehdoissa on luonnollisesti suolaista ja makeaa. Itse söin viimeksi muistaakseni lohi-feta-ranskankermalettusen, aaaaah miten hyvää! Ja paikka on söpö kuin mikä! Ja melko pieni ja tosi suosittu. Ei varattu silti pöytää ja mahduttiin.

Rakennus on hauskan mallinen, sen löytää varmasti Visbyn keskustasta.


 

GLASSMAGASINET

Visbyn satamasta löytyy Glassmagasinet, Ruotsin suurin jätskibaari. Tiski on aivan hervottoman pituinen, joten kannattaa silmäillä ensin etukäteen mitä haluaa ja ottaa sitten vuoronumero, jotta tilaus sujuu sutjakkaasti. Päätin tällä kerralla lähteä kokeelliselle linjalle ja tilasin porkkana-kardemummajätskiä (tosi hyvää!) ja palsternakka-piparjuurijätskiä (tosi outoa ja pistävää). Tässä hengästyttävä lista paikan jätskivalikoimasta.

 

Fårö-vinkit

 

CRÊPERIE TATI

Tänne yritettiin, mutta ei jaksettu venailla, jono oli hillitön. Crêperie Tati on tosi suosittu miljöönsä ja ruokansa vuoksi, joten vuoroaan joutuu todennäköisesti odottelemaan. Tällä kertaa ei jaksettu jonottaa, mutta toivottavasti päästään tänne joskus toiste.

Kuva otettu puolesta välistä jonoa.
Piha pursuaa upeita vanhoja rojuja.

Who you gonna call?


 

BISTRO ALBATROSS

Tämä mesta sijatsee ihan Tatin vieressä, kävimme itse asiassa käyttämässä Tatin pankkikortinlukijaa maksamiseen. Miljöö oli rauhallisempi ja seesteisempi kuin Tatissa ja ah miten upea merinäköala ruokaillessa! Gotlannissa kun ollaan, pitää jossain kohtaa syödä vähän lammastakin, joten otin Albatrossissa lammaspataa. Maut olivat freesit ja raikkaat, mutta mausteita tai yrttejä olisi voinut olla enemmän. Eräs porukastamme otti Albatrossin omat ranskalaiset lisukkeeksi ja oli kyllä hullun hyvää kun pihistin yhden ranen.

Täällä voisi vaan istua ja tuijottaa.

Pata oli melkein keitto.



 

Kas tässä muutama vinkkinen. Luonnollisesti monta hyvää paikkaa jäi vielä testaamatta, ensi kerralla taas pariin uuteen mestaan. Hankalaa, kun vanhat tutut ovat niin hyviä, että ei ehdi käydä kovin monessa uudessa paikassa, mutta tämä on positiivinen ongelma.

Ai niin, käytiin myös Hemsen kylän grillillä. Ruotsalaiset osaavat kyllä snägärikulttuurinkin! Lammaspullat pitaleivän välissä olivat valitettavasti loppu, joten otettiin perus kerrosateriat. Huh huh miten hyvä burgeri! Pihvin jauheliha on laiduntanut lähiniityllä ja kokonaisuus oli jopa freesi, kun mausteilla ei oltu sotkettu ihan niin paljon kuin tavallisen suomalaisen snägärin burgereissa. Ja majoneesi ranskisten kanssa on kyllä mahtavuutta. Ja se, että snägäriltä saa perunamuusia.

Aika paljon tuli nyt käytettyä ihanaa ja mahtavaa ja hyvää ja muita kehuja, mutta minkäs teet kun ei ole vielä yhtään huonoa ruokakokemusta Gotlannista. Onni on paikalliset oppaat, jotka ovat käyneet testaamassa rafloja jo etukäteen ja vievät meidän kivoimpiin.

lauantai 17. elokuuta 2013

Nerokas piirakkapohja ilman voita

Oletko tutustunut mainioon The Good Morning -blogiin? Kaisa kehittelee siellä terveellisiä herkkureseptejä. Ansiokkaiden kokkausten lisäksi pipo on sopivan läysällä makuuni - mikään ruoka-aine ei ole suoranaisesti pannassa eikä terveellinen tarkoita pelkästään tylsää. 

Kokeilin Kaisan avokadopohjaista piirakkataikinaa, mikä toimikin hienosti! Voin korvaaminen pehmeällä rasvalla ei huonontanut makua, onneksi olkoon siis esim. vegaanit. Itse käytin ihan perusvehnäjauhoja ja niillä taikina skulasi paremmin kuin hyvin – ei tarttunut sormiin ja reilu pari desiä riitti mainiosti.

Itse laitoin täytteeksi mitä jääkaapista löytyi: kesäkurpitsaa, tomaattia, valko- ja kesäsipulia sekä parit juuston jämät. Maustoin Herbes de Provincella pizzamausteen sijaan. 

Soveltuu hienosti arkiruoaksi sekä jääkaapin tyhjennykseen epämääräisistä aineksista. Suosittelen! Maltti on muuten valttia tämän piiraan kanssa, murenee kuumana helposti. ;)





Tässä vielä resepti sellaisena kuin sen itse tein:

1 avocado
1 muna
2– 2,5 dl jauhoja
1 tl suolaa
Yrttimaustetta, esim. Herbes de Province
ripaus cayannepippuria/paprikaa

Soseuta avokado, lisää muna, mausteet ja jauhot. Sekoita taikinaksi. Itse öljysin vuoan rypsiöljyllä ja oma taikinani levittyi helposti ilman lisäjauhoa vuokaan. Ja ainahan piirakkahommat kannattaa aloittaa keskeltä ja painella kohti reunoja.

Jos teet kasvispiirasta, paista kasviksia kevyesti hetki pannulla ennen täytteen lisäämistä vuokaan. Itse lisäsin Provinssin yrtit tähän täytteeseen, en taikinaan. Paista 200 asteessa n. 25–30 minuuttia.

torstai 15. elokuuta 2013

Nokkosletut

Jos kerään nokkosista aina nuorimmat lehdet, satoa riittää koko kasvukaudeksi. Nokkosista voi jo aiemmin postaamieni keiton ja sipsien lisäksi tehdä tietty lettuja. Nokkosletut ovat juuri sitä ruokaa, että kerran kun teet et enää ikinä voi ostaa valmislättysiä kaupasta. Puistattaa oikein ne kaupan vihreät kengänpohjat, teininä ne kyllä kelpasivat mainiosti!

Resepti on Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjasta.

5 dl maitoa
2 kananmunaa
1 dl hiiva- tai sämpyläjauhoja
1 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1/2 tl basilikaa
1 l tuoreita nokkosia
voita paistamiseen

Sekoita kulhossa vispilällä maito ja munat. Lisää jauhot, öljy ja mausteet ja annan taikinan turvota puolisen tuntia.

Ryöppää nokkoset, eli toimi seuraavasti. Huuhtele nokkoset lävikössä. Kippaa ne kattilaan kiehuvaan veteen ja kiehauta nopeasti, jolloin ne pehmenevät ja muuttuvat kirkaan vihreiksi. Älä keitä! Kaada nokkoset uudestaan lävikköön ja huuhtele pikaisesti, puristele enimmät vedet pois. Hakkaa nokkoset veitsellä hyvin hienoksi silpuksi ja lisää silppu taikinaan.

Paista taikinasta voin kanssa hyvällä mutta ei liian kuumalla lämmöllä suuria ohukaisia tai pieniä lettuja.

Sitten vaan puolukkahillopurkki ja auki ja syömään! Laitoin itse vähän liikaa nokkosta taikinaan, joten letut eivät pysyneet ihan niin hyvin kasassa, mutta maku oli mahtava!

tiistai 13. elokuuta 2013

Raikas feta-vesimelonikeitto

Jotkut tekevät jo syksypäivityksiä Facebookiin. Hei ihmiset elokuu on KESÄkuukausi. Tämä tarkoittaa sitä, että voi edelleen syödä kesäisiä ruokia, kuten vesimelonikeittoa fetalla. Okei, tämä ruoka on parhaimmillaan tuskaisen kuumana hellepäivänä, mutta toimii keveydessään esimerkiksi alkuruokana mainiosti. Tai jos on jo syksymoodissa ja aloittanut kevyen elämän, voisin kuvitella että montaa kaloria tästä ei kerry, varsinkin jos ottaa jonkun vähempirasvaisen juuston. Itse tietty vetelin täysrasvaisen fetan kanssa ja voi morjes ku o hyvää!

Olen poiminut tämän keiton aikoinaan muinaisesta Sport-lehdestä, johon Teresa Välimäki tehtaili reseptejä. Alkuperäisessä reseptissä taisi olla vain basilikaa, mutta itselläni on niin komea minttu kasvamassa, että käytin sitä enemmän tällä kertaa. Omasta mielestäni se toimi tosi hyvin tässä, mutta kyllä basilikan lehtikin tuo tähän hyvää säväystä.

Kuohkea keitto on myös äärimmäisen nopea valmistaa, joten eiku syömään.

Feta-vesimelonikeitto

n. 1 kg vesimelonia
1,5 dl vichyä 
n. 2 dl basilikaa, minttua tai molempia (jos ostat valmiin yrtin, menee koko puska)
Suolaa
Pippuria
Jos haluat niin cayennepippuria / paprikaa / chiliä tai muuta tulista pieneksi teräksi

100 g fetaa

Kuutioi vesimeloni paloiksi, laita suureen astiaa. Mittaa mukaan vichy, mausteet ja yrtit. Soseuta sauvasekoittimella. Murustele päälle feta, koristele halutessasi yrtin lehdellä.

Niin yksinkertaista, mutta hyvää.



tiistai 6. elokuuta 2013

Pidätkö jogurtista?

Alkuun kuva kesän ruokavaliosta: salaattia muodossa kuin muodossa, mitäpä siitä blogiin kirjoittelemaan. Pahoittelut siis hiljaisuudesta, vaikka tuskin kovin moni muukaan kesäänsä dataillen viettää!


Sitten asiaan, joka ei ole maksettu mainos, vaikka siltä saattaisi vaikuttaakin, mutta hehkutuspostaus alkaa n-y-t nyt!

Tykkään ihan hemmetisti maustamattomasta jukurtista ja löysin uuden rakkaudenkohteen siltä saralta. Kosken Kotijuuston Kotijogurtti on ehkä vähän rumassa pakkauksessa, mutta maultaan täyttä huumaa.


Pelkkää maitoa ja hapatetta, rasvaa 3,5%, täydellisen kermainen maku ja koostumus. Suosittelen vahvasti joko marjojen kera tai klassiseen jugu + hunaja -yhdistelmään. Jälleenmyyjät löytyvät täältä, itse olen ostanut omat purkkini Turun Kauppahallista. (Kiitos Piian suosituksesta!)

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Parsakaalipasta

Olen kaalinainen, puoliksi kaali, puoliksi nainen. Mun sokeapiste, tai ennemminkin karsastuskohta, ovat pitkään (noin 30 vuotta) olleet parsa- ja kukkakaali, mutta tänä vuonna nekin ovat alkaneet maistua! Ennen lähinnä yökkäilin keitettyjen kaalien hajulle, mutta nyt syön näitäkin kaaleja hyvällä ruokahalulla.

Kaalien tie mun sydämeen käy voissa ja kermassa hauduttelun kautta. Vierastan vielä suurempia parsanpaloja ("puumainen" suutuntuma ei kuulu suosikkeihin), joten etsin pastareseptiä, jossa parsakastike olisi soseena. Ruokalasta löytyi sopivan simppeli versio.

4 annosta

400 g pastaa
1 parsakaali
2 valkosipulinkynsi
1 sipuli
1 punainen chilipalko
2 rkl oliiviöljyä
2 dl (kaura)kermaa
pastan keitinvettä
30 g juustoraastetta
suolaa

Keitä pasta. Pilko parsakaali ja hienonna sipulit sekä chili. Kuullota niitä öljyssä, kunnes parsa on pehmentynyt. Seuraavan työvaiheen soseutus on helpompaa, jos kuullotat ainekset kattilassa tai korkeareunaisessa pannussa. Voit kypsentää parsan myös mikrossa.

Sekoita ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Kuumenna kerma ja kaada se soseen joukkoon. Lisää vähän pastan keitinlientä, suolaa ja juustoraaste. Sekoita pastan joukkoon.

Ah miten hyvää! Kuten kuvasta näkyy, tuli lapattua aika läjä tuota soosia, johon lisäsin myös fetan jämät jääkaapista. Tämä meni ehdottomasti mun suosikkipastalistalle, vaikka olen nykyään aika nirso pastojen suhteen.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Appelsiininen inkivääri-porkkanakeitto

Kun grillisafkat alkavat tökkiä, koklaa tätä aurinkoista keittoa. Resepti löytyi Kauhaa ja rakkautta -blogista, jonka Eeva on tehnyt keittoa talvella, mutta kuten hän vinkkaa, keitto sopii muihinkin vuodenaikoihin. Testasin ja toimii!

n. 4 annosta

800 g porkkanaa
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna tai pilkottuna
2 dl appelsiinimehua (puristettuna tai purkista)
6 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
2 tl curryjauhetta
(1 dl ranskankermaa)
mustapippuria
suolaa

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Kuumenna kattilassa voi. Kuullota sipulia, valkosipulia ja inkivääriä muutama minuutti. Lisää sen jälkeen porkkanat ja kuullota vielä hetki. Lisää vesi, mehu, fondi ja curry. Kiehauta ja anna porista keskilämmöllä noin puoli tuntia tai kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Kuumenna keitto uudestaan ja hämmennä joukkoon ranskankerma. Mausta suolalla ja pippurilla.


Ranskankermaa ei ollut kaapissa, joten silppusin pinnalle hieman ruohosipulia. Ja myönnettäköön, että tein tämän keiton jo ennen kuin keittiö meni remonttiin, eli alkukesästä. Sitten kun saan keittiön taas käyttöön, eli joskus syksyllä, alkaa kyllä varmasti sellainen keittopostaussarja että oksat pois! Kuinka voikaan ihmiselle tulla näin nopeasti ikävä keittoja.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Lounaalla Kulttuuri Kulmalassa

Seuraa kuuma lounasvinkki maaseutumatkaajille, nimittäin Kulttuuri Kulmala Mynämäen keskustassa. Kulttuuri Kulmala sijaitsee kirkkoa vastapäätä Mäenkyläntiellä. Kun samaa tietää jatkaa muutaman kymmenen metriä eteenpäin, toisella puolella on kirppis Eilinen, joka kannattaa tsekata samalla!

Kulttuuri Kulmala sijaitsee ihanassa 30-luvun kivitalossa.
Lounasaikaan (klo. 11–15) Kulmalassa on tarjolla päivän keitto, johon kuuluu leipä, vesi ja kahvi tai tee. Ja ruokaa saa santsata! Olen aiemmin käynyt lusikoimassa borssikeittoa ja tällä kertaa keittona oli tomaattinen makkarakeitto. Kaksi lautasellista söin.

Ihanasta lautasesta ruoka maistuu.
Kulttuuri Kulmalassa moni juttu on kohdallaan. Ensinnäkin raaka-aineissa suositaan lähi- ja luomuruokaa. Huippua, eikä todellakaan valtavirtaa (kebab-)maalaistaajamissa. Toisekseen Kulmalan miljöö on tosi kiva. Tykästyin taloon jo pari vuotta sitten ajaessani siitä ensi kertaa ohi. Kahvilan sisutus hivelee tällaisen räsymattojen, puulattioiden ja vanhojen huonekalujen ystävän silmää. Tunnelman kruunaa 30-luvun musiikki. Sekin oli tosi kivaa, että meidän koira (joka on aina mukana jos mahdollista) on tervetullut Kulmalaan. Ravintolathan ovat lain mukaan saaneet jo puolentoista vuoden ajan päättää sallivatko koira-asiakkaita ja suurin osa tuntuu suhtautuvan koiriin edelleen nihkeästi.

Syöntihetkellä Kulttuuri Kulmalassa oli Sanna Vainionpään näyttely.
Kulttuuri Kulmalan kahvilanpitäjä on tosi rento tyyppi ja onneksi myös teehifistelijä, joten teevalikoima on hyvä. Lounashintaan kuuluu pieni kannullinen teetä, mikä on mukavaa vaihtelua valjuille ja tylsille Lipton-pusseille, joita suurin osa Turun lounaspaikoista tuntuu tarjoavan.

Seuraavaksi pitää testata Kulttuuri Kulmalan leivonnaisia, ne leivotaan paikan päällä. Pullaa teki mieli jo viimeksi, mutta ahnehdin itseni täyteen keitosta ja teestä. Jos jostain pitäisi Kulmalalle miinusta antaa, niin päivän keitto on toisinaan lihaisa. En tosin ole kysynyt, löytyykö kasvisvaihtoehtoa. Olisi myös mahtavaa, jos Kulmalaan ehtisi joskus muulloinkin kuin loma-aikaan, mutta aukioloajat painottuvat päivään. Toisaalta ymmärrän sen hyvin. Kulmala on päivätyö, sellaisena pitäisin sen itsekin jos olisin kahvilanpitäjä.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Raparperimehu

Tää kesä on remppakesä, joten mun ruuanlaittopuuhat rajoittuvat pitkälti salaatteihin ja pallogrillillä grillaukseen. Voisin jotain keittiöremppapostausta jossain vaiheessa naputella, jos lukijoissa on keittiörempasta kiinnostuneita. Ja ruokakuvat Tallinnastakin odottavat vielä kamerassa purkujohtoa.

Tässä kuitenkin tosi iisi raparperimehu-resepti, jota ehdin keitellä ennen remppahommia. Julkaisin tämän reseptin aikoinaan myös Herkkuruoka-blogissa. Olen keitellyt tätä mehua myös kesäisen boolin pohjaksi, toimii!

n. 2 1/2 l valmista mehua

2 l raparperinpaloja
2 l vettä
2-4 dl sokeria

Keitä raparperinpalat pehmeiksi vedessä. Siivilöi mehu ja lisää sokeri (käytän yleensä itse n. 2 1/2 dl sokeria, viimeksi meni varmaan lähemmäs neljä desiä). Kun käytät juomaa janojuomana, laimenna mehua noin 1:1 suhteessa ja lisää siihen jäitä sekä tuoretta minttua.

Kokeilin joskus tehdä raparperista simaa johon tuli kanelia. Ei ollut mun juttu, liian jouluinen maku. Sen sijaan sitruuna ja minttu sopivat raparperin kanssa oikein hyvin yhteen. Tuore inkivääri kiinnostaa myös raparperimehun mausteena.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Vegaaniviikko

Kokeilin viikkoa vegaanina, tai ainakin sinne päin. :) Aloitin nimittäin maanantain kaurapuurolla, johon sujahti myös lusikallinen hunajaa. Tajusin mokani vasta päivällä! Jep, hoksottimeni eivät välttämättä ole maanantaiaamuisin parhaimmillaan, mutta myönnän kyllä lähteneenikin viikkoon niin ex tempore, etten edes miettinyt loppuun. Käytin myös jonkin verran sellaisia tuotteita, jotka saisi myös vegaanisina, mutta joita olisi turha ostaa viikon kokeilua varten. Esim. margariinia en lähtenyt vaihtamaan ja ruokavalion ulkopuolella ajatellen nahkalaukku kulki mukana koko viikon.

Mistä tämä kokeilu sitten lähti? No, vamaankin itsen työntämisestä pois mukavuusalueelta oli suuri tekijä. Samaten maitotuotteiden korvaaminen kiinnosti ylipäätään sekä eläinperäisten tuotteiden eettisyyshän se nyt useinkin itseä mietityttää.

Sinänsä syön niin kasvispainotteisesti, ettei viikko tuntunut kovinkaan vaikealta toteuttaa. Toisaalta tuo hunaja aamupuurossa -tapaus ehkä hyvin osoittaa sen miten soitellen tähän sotaan lähdettiin. Hirveellä itseluottamuksella omiin vegetietoihin ja sitten kompastuu ekaan kynnykseen. Ei edes miellä jotakin eläinten tuottamaa muuksi kuin kasviperäiseksi.

Tuli laitettua paljon tavallista enemmän arkisafkaa vegaaniviikolla, sillä en luottanut lounasravintoloiden vegaanitarjontaan. Koska viikko sattui myös olemaan kiireinen – treenasin puolimaratonille ja töitäkin riitti–, en ehtinyt kauppaan tai torille ja tuli kokattua vähemmän tuoreista kasviksista kuin muutoin olisi tullut. Soijarouhebolognese pastalla antoi kyllä hyvin energiaa juoksulenkkiin ja soijasuikaleet salaatissa oli kätevä eväs.

Kertaalleen vegaaniviikolla päädyin lounaallekin ja epäilyksistäni huolimatta homma sujui mainiosti! Kävimme Aurakadulla sijaitsevassa Taco Nitossa, josta löytyi kätevä subwaymäinen tapa päättää, mitä annokseensa halusi. Valitsin siis vegeversion, jossa oli kaktusta(!), paprikaa ja punasipulia. Jätin vain ranskankermat ja juustot pois, sen sijaan guagamolet ja salsa verdet kelpuutin ja avot, vegaanilounas oli ulottuvillani. Jos lounaaseen olisi sisältynyt vielä kahvi, olisin ollut todella tyytyväinen, nyt vain tyytyväinen.

Ulkona kävimme syömässä viikonloppuna Rantakertussa, josta tiesin saavan vegaanihamppareita. Chocochilin Elina kun oli jättänyt muistijäljen aiheesta. No, muistijälki ei ollut positiivinen, mutta kokeillahan se piti. Bataattiranskikset oli tosi hyvät, purilainen taitaisi edelleen kaivata pientä kehitystä, mutta oli jo paremmalla mallilla kyllä.

Omista resepteistä siltä viikolta mainittakoon vielä "jäätelö", joka oli oikeastaan versio jo aiemmin esitellystä terveellisestä jälkkäristä. Tällä kertaa siihen meni:

1 banaani
2 avokadoa
1,5 dl kookosmaitoa
1–2 rkl vaahterasiirappia
oman maun mukaan (raaka)kaakaojauhetta
saksanpähkinöitä

ja kaikki soseeksi, sitten pakastimeen. Oli hyvää!

Suosittelen kyllä vastaavia testailuita muillekin, oli ruokavalio sitten mikä tahansa. Pieni haaste piristää ja kun ajanjakso on itselle sopiva, homma ei tunnu mahdottomalta toteuttaa keston tai muun takia. Go for it!

p.s. Tällä hetkellä näyttää siltä, että "joudun" paleodieetille kuudeksi viikoksi kesän lopulla. Jos teillä on hyviä vinkkejä, kertokaahan! Raportoin täällä kyllä sitten tuostakin ruokavaliokokeilusta.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Manteli-suklaakeksit

Kuten olen jo aiemmin maininnut, en ole mikään leipurisnainen. Viime aikoina on kuitenkin tehnyt niin usein mieli suklaisia ja vähän sitkeitä keksejä, että oli pakko päästä toteuttamaan mieliteko ja etsiä joku hyvä resepti kokeiltavaksi. En ole pehmeiden keksien suurin ystävä, joten luin reseptikuvaukset tarkkaan, etten vahingossa päätyisi tekemään pehmeitä muhjukeksejä. Lettupannun julkaisema, alunperin Bunnyfoot-blogista löytynyt manteli-suklaakeksiresepti osoittautui täydelliseksi!

10-15 kpl (tein 12 isoa)

1,8 dl jauhoja
0,6 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
¼ tl suolaa
0,8 dl paahdettuja manteleita rouhittuna
1,2 dl tummaa suklaata rouheena (tai muita suklaita)
0,8 dl (ruoko)sokeria
1 tl vaniljasokeria
0,8 dl (vaahtera)siirappia
0,6 dl rypsiöljyä

Paahda kokonaiset mantelit pannulla kullanvärisiksi, ja siirrä jäähtymään. Sekoita jauhoihin siivilöity kaakaojauhe sekä leivinjauhe, sooda ja suola. Rouhi mantelit ja suklaa, ja sekoita jauhoseokseen. Sekoita toisessa kulhossa sokeri, vaniljasokeri, siirappi ja rypsiöljy tasaiseksi. Sekoita sokeriöljyseos jauhoseokseen. (Voi olla että aluksi touhu näyttää aika jauhoiselta, mutta sekoittamalla saat kyllä taikinaa.) Muotoile taikinasta kostutetuin käsin keksejä, ja paista 175C 10-11 min.

Sen lisäksi, että kekseistä tuli ihan superhyviä, niistä tuli myös kauniita! Uunista ottaessa keksit olivat asiaankuuluvasti ihan pehmeitä, mutta kovettuivat hetkessä. Oli kyllä kiva kun reseptissä ei ollut voita (tai munia) kuten kekseissä tuntuu yleensä olevan ja vegaanisen version saa helposti kun valkkaa vegaanisen tumman suklaan.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Uusi, kiva paikka Turussa!

Aika lähellä meikäläisen kotihuudeja on ollut kahvila ihan tyhjäkäynnillä, mikä on ollut harmi, sillä tila on kiva. Nyt Latte Gourmandin tiloihin on tullut Pure-piste, joten sieltä saa salaattia, smoothieita ja kaffetta. Nam!


Kävin viime viikolla testaamassa smoothien, hinta 5.50 € ja lopputulos hyvä. Palvelu oli todella ystävällistä ja iloista – poiketkaahan siis. Vastapäätä on myös rakas joogasalini Karmastudio. Terveyskohteet Turussa löytyvät Eerikinkadulta. ;) Vieressä on myös vintagekauppaa ja muuta mukavaa.