maanantai 28. tammikuuta 2013

Beluga-linssikastike

Oon jumittunut arkiruuissa pyhään kolminaisuuteen linssit-pavut-juurekset, mutta eikös se ole ihan jees näin talviaikaan. Juurekset ovat hyvälaatuisia ja erittäin hyvän hintaisia verrattuna vaikka "tuoreisiin" tomaatteihin. Tällä kertaa päätin tehdä kolme ja puoli vuotta sitten kokkaamaani linssikastiketta, kun ei noita keittojakaan aina jaksa.

n. 5 annosta

2 dl mustia eli beluga-linssejä
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 rkl oliiviöljyä
2 isoa sipulia silputtuna
(4 valkosipulinkynttä murskattuina)
½ tl mustapippurirouhetta
puolikkaan sitruunan mehu
4 dl (soija/kaura/manteli)kermaa
soijakastiketta maun mukaan (= kuinka suolaista haluat)
1 dl tuoretta persiljaa tai korianteria silputtuna

Keitä beluga-linssit kattilassa veden ja kasvisliemikuution kanssa kypsiksi (noin 20 minuuttia). Silppua sipulit (ja murskaa valkosipulit) ja kuullota ne isossa paistinpannussa oliviiöljyssä pehmeiksi. Lisää sekaan kypsät linssit, sitruunamehu, mustapippurirouhe ja sekoita. Anna kypsyä viitisen minuuttia. Lisää sitten kerma ja keittele sen aikaa miedosti kiehuen, että suurin osa kermasta on imeytynyt ja haihtunut. Tarkista maku ja lisää soijakastiketta joukoon makusi mukaan. Viimeistele herkku tuoreella persiljalla tai korianterilla.


Syötiin kastike ohran kanssa ja seuraavana päivänä ennakkoluulottomasti spaghetin kanssa. Hyvin maistui molemmilla kerroilla, perusjeppis arkiruokaa.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Kas, lempiruokaani Palak paneeria!

Palak paneer on nerokas ruoka. Nerokas! Pinaatti on aina ollut mun suosikki (en ymmärrä miksei sitä käytetä enemmän?) ja juustoonkaan en oo sylkeny. Yhdistetään ne hyviin mausteisiin ja kermaan, niin avot, siinä meillä on, niin, Nerokas Ruoka!


Palak paneer, naan-leipää ja voisulaa leiville

Tällä kertaa kokeilin myös Naan-leivän tekoa tällä reseptillä, joka olikin mukavan simppeli. Autenttisempia reseptejä löytyy myös, mutta niissä leipiä kohotettiin pidempään, joten kärsimättömänä valitsin tietysti nopeimman.

Mutta asiaan. Meillä tehdään aina juusto eli paneer itse, kaupasta ostettava kotijuusto, leipäjuusto tai halloumi ajaa myös asian. Paneerin valmistaminen on kuitenkin yksinkertaista ja vaatii ainoastaan juuston "vetäytymis"ajan, jonka minimiksi suositellaan paria tuntia. Tietysti mitä pidempään annat köntsän vetäytyä, sitä kiinteämpää se on.

Juusto:
2,5 litraa täysmaitoa
1 dl sitruunamehua

Lämmitä maito kiehumispisteeseen (ei haittaa vaikka kiehuisikin, mutta pidä silmällä maitoa) ja kaada sitruunamehu maitoon. Sekoita hyvin ja seuraa miten juusto erottuu herasta. Jos ei erotu, lisää sitruunamehua. Tässä reseptissä on kuitenkin enemmän sitruunamehua kuin paneer-resepteissä yleensä, mutta me ollaan aina jouduttu lisäämään sitä paitsi tässä sekoitussuhteessa. Maito saa olla keittolevyllä tässä vaiheessa, mutta ilmeisesti reaktion pitäisi toimia myös silloin, kun otat maidon pois levyltä, eli kiehuminen ei enää ole välttämätöntä.

Juusto erottuu.
Kaada siivilän läpi, itse laitan siivilään harsomaisen pyyhkeen, jotta kaikki nokareet jäävät juustoon, eivätkä luikahda heraan. Jos sinulla ei ole juustomuottia, voit käyttää juurikin harsoa tai ohutta pyyhettä juuston valuttamisessa. Laita joku paino kimpaleen päälle ja anna siis vetäytyä ainakin pari tuntia.

Intialainen paneer kohtaa suomalaisen juustomuotin.

Palak paneer 4:lle

Tämä meillä käytetty Palak paneerin resepti on Das Sreedharanin kirjasta "Simple ways to success Indian". Ehkä kaikkia näistä mausteista ei tarvita onnistumiseen, mutta mikäli pidät intialaisesta ruoasta, näillä saat tehtyä jo monta klassista intialaisruokaa, joten ne ovat hankkimisensa väärti. Ja hei, kuminansiemenet sopii tähän aivan mahtavasti! Unohda kuminaleipätraumat, (olen varma, että niitä on muillakin kuin vain mulla) tämä on hyvä kombo (toisin kuin 99% kuminaleivistä). Tästä tulee myös tulisempi kuin Suomen intialais/nepalilaisravintoloissa yleensä tarjottavat versiot, mutta mä pidän tästä jopa enemmän.

öljyä
paneer-juustoa

1/2 tl kuminansiemeniä
4 valkosipulin kynttä kuorittuna ja paloiteltuna
2 sipulia, kuorittuna ja pilkottuna
 2 (vihreää) chiliä paloiteltuna (itse käytin tällä kertaa punaisia)
5 curryn lehteä
250 g pinaatinlehtiä hienoksi pilkottuna tai 4–5 pussia (600–750 g) pakastepinaattia
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1 tl garam masalaa
1 tl jauhettua korianteria
2 tomaattia paloiteltuna (tse käytin tällä kertaa 12 kirsikkatomaattia)
1 (vihreä) paprika (käytin tällä kertaa myös punaista versiota tästäkin)
3 1/2 ruokalusikallista kermaa
1 1/4 dl maitoa (kermaa ja maitoa voi laittaa enemmänkin, jos tykkäät juoksevammasta kastikkeesta ja varsinkin jos käytät 5 pussia pakastepinaattia)
merisuolaa

Voit paistaa juustopalat joko ensimmäisenä ja laittaa sen sivuun muun kastikkeen valmistuksen ajaksi tai paistaa ne viimeisenä muun kastikkeen hautuessa.

Lämmitä öljy (n. 4 rkl) isossa suuressa pannussa. Lisää kuminansiemenet ja valkosipuli ja paista 1–2 minuuttia kunnes valkosipuli kullankeltaista. Lisää sipuli, chilit sekä currylehdet (ne voi kätsysti musertaa lisätessään) Sekoita aina välillä, kunnes sipulit ovat pehmeitä.

Alkuvaihe.

Lisää pinaatti, kurkuma, chilijauhe, garam masala, jauhettu korianteri ja suolaa. Suolaa saa mielestäni laittaa reilusti, sillä paneer-juustoonhan ei suolaa tule. Sekoita hyvin, lisää tomaatit ja vihreä paprika. Kokkaile välillä sekoitellen, kunnes kastike on hieman vetäytynyt kasaan ja rakenne on tiivis.
Kurkumat kehiin.
Naan-leivät venaa että juustot pääsee kastikkeeseen.

Sekoita kerma ja maito, anna kiehahtaa ja sekoita samalla. Jos annat hautua ja maustua, maku paranee. Lisää vielä lopuksi paistetut juustot kastikkeeseen ja nauti riisin sekä naan-leipien kera.

Jipii! Syömääään!


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Testissä Turun Vegemesta

Vegemesta avasi viime vuoden puolella vihdoin Turkuunkin ja pääsin vasta tänään testaamaan meiningin. Mitään gourmetahan Vegemesta ei tarjoile, vaan kyseessä on pikaruoka. Itse söin Piraatin, joka on hampurilainen soijapihvillä ja savujuustolla. Purilainen oli perushyvä ja tuli nopsasti. Hintaa tuli juoman kera kympin kieppeille. Luultavasti sekasyöjä ei maistaisi eroa tavishamppariin.

Maistuis varmaan sullekki!

Käyn tosi harvoin syömässä pikaruokaa, hampurilaiset tehdään meillä yleensä kotona. Osasyy tähän on myös se, että kasvishampparit ovat useassa paikassa vähän ankeita. Joku puoliksi jäinen eineskasvispihvi ei vaan pärjää itse tusatuille ruishamppareille, näin on näppylät. No, Vegemestan burgerin kyllä kelpuutan uudestaankin, varsinkin kun juomapuolessa on vaihtoehtoina muutakin kuin perinteistä limsaa.

 Inkivääri on pop – juomissakin!

Rafla itsessään ei ollut (vielä?) kovin viihtyisä, hyllyjä ja vitriinejä oli tyhjänä, eikä mitään koristeita ollut. Ei se karu meininki siinä niin kovin häirinnyt, mutta tilaa voisi olla hintsusti enemmän, nyt oli ahdasta kun paikalla oli neljä asiakasta. Niin ja rakkaat hipit, onko kasvisravintolassa ihan oikeasti aina pakko soittaa raggaeta (tai vaihtoehtoisesti muuta etnoa)? Ymmärrän, että rakastamani Iggy Pop ei soi rakkaudellisessa ympäristössä, mutta hipit, yllättäkää joskus!

p.s. Turun hippiskenestä ovat poistumassa Luomuidylli ja Finska. Asiakaskuntaa ei vain ole riittänyt. Omistaja sanoo, että isot marketit vievät asiakkaat, mitä mieltä te olette tästä? Onko se hyvä vai huono, että luomua löytyy automarketistakin ja pikkuputiikit katoaa?

Kikherne-punajuurikeitto

Omat kokkailut tuntuvat usein lähtevän siitä, että jotain raaka-ainetta on jo kotona ja siitä pitäisi keksiä jotain kivaa. Niin tälläkin kertaa, punajuurta on edelleen jääkaapissa kunnon säkki. Ärsyttää, kun punajuurikeittoresepteissä ei yleensä ole oikein mitään proteiinia, vaan keitto on sosetta ja siinä on ehkä jotain juustoa. Chocochilin punajuurikeitto kuulosti hyvältä varioitavalta, koska seasta löytyy kikherneitä. Alkuperäisessä reseptissä oli myös selleriä, mutta sitä ei kaapista löytynyt.

6–8 annosta
n. 700 g punajuuria
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 isoa porkkanaa
1 rkl öljyä
1 ½–2 l vettä
2 laakerinlehteä
1 kasvisliemikuutio
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
1 tlk kikherneitä
suolaa ja pippuria

Raasta punajuuret ja pilko sipulit ohuiksi siivuiksi. Silppua myös valkosipuli ja viipaloi porkkanat. Kuullota kattilan pohjalla öljyssä sipuleita minuutin verran. Lisää punajuuret ja porkkanat. Kaada päälle vesi ja lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja laakerinlehdet sekä punaviinietikka ja sokeri. Anna kiehua puolisen tuntia keskilämmöllä tai kunnes punajuuret ovat pehmeitä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Lisää keittoon kikherneet ja anna vielä kiehahtaa.


Vallan hyvä arkikeitto ja kivan värinen! Alkuperäisessä reseptissä punajuuret pilkotaan suikaleiksi, mutta mulla menee niin helposti hermo suikalointiin että raastoin vaan ronskisti. Suikaleita pienempi raaste lyhensi myös keittoaikaa ja jotenkin tällaiset raastekeitot viehättää.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kaalista keittoa ja piirakkaa (jotka eivät menneet niin kuin Strömsössä)

Selasin vanhaa Maalla-lehteä (6/2012) ja silmään osui hyvännäköinen sieni-kaalipiirakkaresepti. Päätin ostaa samalla kertaa vähän enemmän kaalia, kun pienellä penkomisella löytyi vielä tämä herkullisen näköinen mausteisen kaalikeiton resepti Lunni leipoo -blogista.

Noh, eka mokailin keiton kanssa. Lunni-blogin kaunis kirkas keitto on jauhelihaversio ja itse päädyin korvaamaan lihan punaisilla linsseillä, kuten blogissa vinkataankin. Täten keitosta tuli sameaa ja hernekeittomaista. Maku oli jees, ja ulkonäkökin olisi ollut kauniimpi jos linssit olisi keittänyt erikseen. Pitää koklata seuraavaksi vihreillä linsseillä, jotka eivät mössöönny kuten punaiset. Makukin oli jees, tosin luulen että tykkäisin jauhelihaisesta keitosta enemmän.

Seuraavaksi vuorossa oli piirakka, johon ei riittänyt neljättä kananmunia voiteluun (eli ei kaunista kiiltävää pintaa), sulatin voitaikinaa liikaa ja pyöritin siitä pallon, joka muuttui tahmeaksi liiskaksi ja oli vaikea kaulita. Voitelin piiraan voisulalla, joka piti laittaa vasta paistamisen jälkeen. Joka tapauksessa piirakka oli hyvää, vaikka sen valmistus olikin yhtä vääntöä.

Mausteinen kaalikeitto, 6–8 annosta

½ kg varhaiskaalia
2 sipulia
1 porkkana
2 rkl öljyä
2 dl punaisia linssejä
1–1 ½ litraa vettä
1 tl chilijauhetta
2 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
2–3 tl suolaa
mustapippuria

Huuhtele linssit lävikössä. Silppua sipuli, kaali ja porkkana pieneksi silpuksi. Kuullota silppua isossa kattilassa öljyssä, lisää vesi, linssit ja mausteet. Anna poreilla kannen alla hiljalleen puolisen tuntia, maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Ripottelin pinnalle vielä kuorimattomia seesaminsiemeniä.




Sieni-kaalipiirakka

500 g pakastettua lehti- tai voitaikinaa

täyte
400 g kaalia
1 rkl öljyä
1 sipuli silputtuna
1 l suppilovahveroita, tatteja, kanttarelleja tai siitakesieniä
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
3 keitettyä kananmunaa
100 g voita
½ dl hienonnettua tilliä

voiteluun
1 kananmuna
2 rkl seesaminsiemeniä
25 g voita

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi, hauduta öljyssä pehmeäksi ja kippaa lautaselle odottamaan. Puhdista ja pilko sienet. Paista sipulisilppua ja sieniä pannulla kunnes neste on haihtunut ja sipuli hieman pehmennyt. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita haudutettu kaali ja sieniseos keskenään suuressa kulhossa. Hienonna kananmunat ja lisää ne ja voi lämpimään kaali-sienitäytteeseen. Anna voin sulaa ja sekoita täyte tasaiseksi. Jäähdytä. Lisää vielä hienonnettu tilli täytteeseen.

Kaulitse voitaikinasta kaksi levyä, joista toinen on hiukan suurempi. Taikinasta riittää hieman uunipeltiä pienempään piirakkaan. Aseta suurempi levyistä leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä täyte taikinan päälle, jätä muutama sentti reunoista täyttämättä. Aseta pienempi taikinalevy täytteen päälle ja käännä alemman levyn reunat napakasti piirakan päälle.

Voitele piirakka kananmunalla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista uunissa 225 asteessa noin 20–25 minuuttia. Voitele lämmin piirakka vielä voisulalla ja anna vetäytyä leivinliinan alla. Tarjoile lämpimänä tai haaleana.



maanantai 14. tammikuuta 2013

Ruokakokemuksia Keniasta

Kun te sulattelitte kinkkua ja rosollia, meikäläinen makasi palmun alla. Ja ei, en kaivannut valkoiseen jouluun. Olin onnekkaasti Afrikan mantereella joulun ja uuden vuoden. Kahden viikon pakettimatkallani Keniaan en tullut paikallisen ruokakulttuurin maisteriksi, mutta jotakin sentään opin ja uusia makuja pääsin maistelemaan. Kuvia en muistanut ottaa paljoakaan, pahoittelut!

Kasvisruokaa oli kiitettävästi saatavilla; mitä ilmeisimmin kasviksia on käytetty ruoanlaitossa paljon ja käytetään varmasti suomalaista ruokakulttuuria enemmän edelleen. Keniaan on myös muuttanut paljon intialaisia jo pitkään ja tarjolla oli usein intialaisvaikutteisia ruokia sekä kasviksena että lihana.

 Äyriäislautanen ravintola Tamarindissa, joka oli matkan kallein ruokailuelämys

Koska vetelen surutta myös kalaa ja äyriäisiä, saatoin maistella näitä tuoreina. Kala itsessään oli usein laitettu vähämausteisesti, en tiedä kuuluuko maku ottaa kastikkeista, mutta näin tein. Tarjolla oli usein pinaattikastiketta tai hieman tulista chilikastiketta. Tilapiaa, eli kirjoahventa sekä ymmärtääkseni taskurapua (kun crab tarkoittaa ihan vaan rapua ja taskurapua) oli paljon ruokalistoilla.


Kenia on niin laaja maa, että sinne mahtuu jos jonkinlaisia kasvuympäristöjä. Siispä tuoreet juurekset ja hedelmät oli sekoitettu iloisesti keskenään. Esimerkkeinä punajuuret ja mango tehtiin salaatiksi sekä tuttuakin tutumpi porkkanaraaste kookoshiutaleilla. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta maistuivat hyviltä – kookospähkinäkin oli tietysti tuoretta. Pääsin muuten maistamaan aiemmin dissaamaani kookosvettä myös suoraan pähkinästä, eikä tuo maku kyllä edelleenkään noussut suosikkeihini. Pähkinä itsessään oli mielestäni todella hyvää, mutta vesi oli vaan ällömakeeta. Yh! Mutta terveellistähän se kuulemma on, joten join kyllä kaiken. :)


Kuinka saisin rikki kookospähkinän? No näin helppoa se on kun sen osaa!

Itä-afrikkalaistakin itä-afrikkalaisempi ruokalaji on ugali, jota tarjotaan kuulemma aina. On siis sellaista polentan kaltaista maissilisäkettä ruoan kanssa. Sitä käytetään myös ruokailuvälineenä, kun siihen voi ottaa kätsysti kastikkeen kyytiin. Mielestäni parhaita maistamiani kenialaisia ruokalajeja oli ehdottomasti linssi-cashewkeitto. Nam! Pitääpä googletella jos siihen löytyisi myös resepti.
Ugalin kuva täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Ugali_%26_Sukuma_Wiki.jpg

Olen suuri puuron ystävä ja syön sitä melkein joka aamu normaalielämässä. Päätin siis kokeilla Wimbi-puuroa, joka mielestäni ei maistunut miltään ja jonka koostumus oli liisterimäinen. Puuroa en kuitenkaan kaivannutkaan, sillä Keniassa oli mangokausi meneillään, joten aamuisin sai juoda tuoretta, jääkylmää mangomehua ja natustaa muitakin hedelmiä mehukkaimmillaan

Leivät olivat suomalaiseen makuun makeita, jotkut leivät maistuivat melkein pullalta. Myös pullapitkon mallista leipää löytyi, se jäi kyllä maistamatta. Banaanileipä oli mielenkiintoinen tuttavuus. Mies otti sitä mielessään pohjoiseurooppalainen tumma leipä ja sai suuhunsa lähes banaanimuffinsien kaltaisen makeuden, joka oli vielä hyvin tiivistä matskua. Itse pidin banaanileivästä, vaikka sen maku oli kaukana suomalaisesta kollegastaan. Koostumuksensa puolesta se meni jo ihan ateriasta, niin täyttävää se oli.
Tältä se banaanileipä näytti suurin piirtein.
Kuva täältä: http://blogs.babble.com/family-kitchen/2011/05/03/branana-bread/

Kakut ja leivokset olivat muutenkin aikas makioita. Aineksina oli tietysti paljon paikallisia makuja, kookosta ja hedelmää. Kahvi oli törkeen hyvää, aijjai! Kaffetta tuli raahattua mukana kotomaahankin. Tietysti myös muuta juomapuolta tuli tutkittua. Viini ei ollut välttämättä joka ravintolassa se vahvuus, eikä erityisen edullista. Paikallinen olut sen sijaan oli erittäin jees ja varsinkin Tusker-merkkinen lager oli ihan parasta. Pari euroa pottu turistibaarissa, paikallisten mestoissa varmasti vähemmän. Oujees!


Kaiken kaikkiaan siis hyvät vibat jäivät, vaikka esim. paikallinen grillaus / avotulikokkailtu ruoka jäi maistamatta. Ensi kerralla sitten...

Kylmäsavulohipasta

Joku ruoka-asiantuntija sanoi kerran radiossa, että ihmiset syövät nykyään sellaista ruokaa arkena, jota syötiin ennen vain harvoin juhlatilaisuuksissa. Niin totta! Oon ajatellut tuota lausetta usein viikon ruokalistaa suunnitellessa, joten viikolla syödään linssejä, papuja ja juureksia, viikonloppuna tai arjen juhlahetkenä sitten esimerkiksi tätä kylmäsavulohipastaa. Itsehän löysin savulohipasta hienoiden vasta vuosi pari sitten tämän ohjeen myötä. Resepti on Marja Lindforsin All'italiana & Cucina povera -kirjasta (ensiksi mainitulla puolella) ja tätä kehotettiin tekemään jo tulee italalaisia vieraita, se pelastaa kuulemma koko vierailun. Tämä pasta kuuluu minun ja miehen juhlahetkiin, jolloin ei tarvitse miettiä ruuan hintaa ja kuinka moneksi päiväksi ruuan tulisi riittää.

4 annosta

400 g tagliatelleja
(1 salottisipuli)
1 pieni kuivattu tai tuore chili (ei liikaa, mieluummin vajarit kuin överit)
200 g kylmäsavulohta
1 dl kuivaa valkoviiniä
muutama tuore tai säilötty tomaatti (kalttaa tuoreet)
1 dl kuohukermaa
oliiviöljyä
nippu (sileälehtistä) persiljaa
karkeaa merisuolaa

Silppua sipuli ja ja chili, suikaloi lohi. Laita pastavesi kiehumaan. Kuullota sipulisilppua pannulla oliiviöljyssä, lisää chili ja lohi. Paista pari minuuttia miedolla lämmöllä. Kohota lämpötilaa ja lisää viini.

Kun viini on haihtunut, lisää kaltatut tomaatit ja soseuta ne pannulla puuhaarukalla. Anna kastikkeen hautua pari minuuttia. Laita sillä aikaa pasta kiehumaan merisuolalla maustettuun veteen. Sekoita kastikkeen joukkoon kerma, kiehauta ja nosta pois levyltä.

Kun pasta on al dente, valuta lävikössä ja kaada pasta kuuman kastikkeen joukkoon. Sekoita ja ripottele pinnalle persiljasilppua.

Ah, tämä kastike on superhyvää, niin yksinkertaiset mutta mahtavat maut. Olen onnistunut tärväämään alkuperäisen ohjeen kanssa pastan keittämisen monta kertaa, kun pasta valmistuu liian aikaisin ja muuttuu liiskaksi. Muutin siis ajoitusta ohjeessa hieman, joten tällä reseptillä pitäisi onnistua paremmin.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Uusi tuttavuus Luomukauppa.fi

Päätin tilata pitkästä aikaa kuivaruokajuttuja nettikaupasta. Olen tilannut pari kertaa aiemmin Green Streetistä (kaupan edellisten omistajien aikana) ja Hyvinvoinnin Tavaratalosta, jotka totesin hyviksi niin hinnaltaan kuin valikoimaltaan. Tällä kertaa Google heitti ekaksi hakutulokseksi uuden tuttavuuden Luomukaupan, joka on luomuleipomo Samsaran ylläpitämä nettikauppa. Pikaisella selailulla paikka vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, koska hinnat olivat edullisemmat kuin muissa nettikaupoissa ja valikoima oli juuri minulle sopiva.

Päätin vertailla kauppojen tuotteita vielä tarkemmin. Alla muutamia vertailuhintoja Luomukaupasta, Ekolosta, Ruohonjuuresta, Green Streetistä ja Hyvinvoinnin Tavaratalosta:

Punaiset linssit (500 g)
Luomukauppa 2,13 €
Ekolo 3,20 €
Ruohonjuuri 3,95 €
Green Street 4,00 €
Hyvinvoinnin tavaratalo 3,79 €

Beluga-linssit (500 g)
Luomukauppa 2,95 €
Ekolo 3,70 €
Ruohonjuuri 5,25 €
Green Street ei valikoimassa
Hyvinvoinnin tavaratalo 4,95 €

Auringonkukansiememet 500 g
Luomukauppa 2,53 €
Ekolo 3,90 €
Ruohonjuuri 3,19 €
Green Street 5,90 €
Hyvinvoinnin tavaratalo 3,49 €

Kikhernetölkki (keitettyjä), 400 g
Luomukauppa 1,50 €
Ekolo 2,20 €
Ruohonjuuri 1,89 €
Green Street ei valikoimassa
Hyvinvoinnin tavaratalo 1,79 €

Kun Luomukaupan postikulutkin olivat vain seitsemän euroa ja yli 50 euroa tilaavalle ilmaiset, päätin laittaa tilauksen vetämään. Tilauspäivä sattui pyhäpäivälle, mutta jo seuraavana päivänä kahdentoista maissa sain viestin, että tilaukseni on toimitettu ja sitä seuraavana päivänä tilaus oli perillä lähipostissa. Supernopeaa toimintaa!

Yllä tilaamani ruokatuotteet. Vaikka oma tilaukseni meni yli viidenkympin, eli postikulut olivat ilmaiset, tilattiin kimpassa kaverin kanssa, koska hyvikset minimoi pakkausjätteen ja turhat postitukset. Kaverin tilaama spelttijauhopaketti oli vähän hajonnut ja koko tilaus oli pienessä jauhotomussa. Koska fiilis oli tehokas, laitoin reklamaatiomeilin saman tien. Seuraavana aamuna sain pahoitteluviestin ja pyynnön lähettää tilinumeroni, jotta Luomukauppa voi hyvittää jauhopaketin hinnan. Homma hoidettiin siis tyylillä loppuun asti.

Tilaan ehdottomasti Luomukaupasta uudelleen, koska edullisten hintojen lisäksi tilauskokemus oli miellyttävä. Hinta, tilaamisen helppous, asiakaspalvelun toimivuus ja kattava valikoima ovat itselleni tärkeimmät jutut nettikaupassa luotettavuuden lisäksi. Kaupat, joihin Luomukaupan hintoja vertasin, ovat kalliimpia, mutta niissä voi olla muita hyviä puolia, kuten parempi kosmetiikka- ja kirjavalikoima tai halvemmat postikulut. Luomukauppa sopi minulle parhaiten, koska tilasin aika ison setin ja pääosin ruokajuttuja. Harmi, että Samsaran ihania leipiä voi tilata vain pääkaupunkiseudulle, mutta samalla kunnioitan läpileipomoideaa.

Ja HUOM! Tämä postaus EI ole maksettu mainos, vaan ihan kuten kirjoitin, löysin Luomukaupan Googlella ja päätin tehdä tilauksen. Ja koska kokemus oli niin hyvä, että ajattelin kertoa hyvää sanaa eteenpäin.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Papu-pinaatticurry ja tofu-pinaattiperunat

Kinkut ja laatikot ajoivat hipimpien safkojen pariin viime vuoden viimeisiksi päiviksi. Ohjeet löytyivät muovitaskusta, johon leikkaan ja kopsaan kiinnostavia reseptejä lehdistä ja lainakirjoista. Ei siis hajuakaan mistä reseptit ovat peräisin, lähdeviittaus ei tässä yhteydessä ole mun vahvuus.

Papu-pinaatticurry, 4 annosta

2 rkl öljyä
1 sipuli
1 punainen paprika
2 rkl mietoa tai tulista currytahnaa
2 tlk (á 420 g / 280 g) ruskeita tai valkoisia papuja
1 ½ dl vettä
1 kasvisliemikuutio
400 ml kookosmaitoa
150 g (pakaste)pinaattia

Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannussa. Kuori ja hienonna sipuli, paloittele paprika. Paista kasviksia öljyssä muutama minuutti. Lisää currytahna ja jatka paistamista minuutin verran.

Valuta liemi pavuista ja huuhtele ne. Lisää pannulle vesi, liemikuutio, kookosmaito, pavut ja pinaatti. Hauduta ilman kantta 10 minuuttia. Tarjoa keitetyn ohran kanssa.


Tofu-pinaattiperunat, 3–4 annosta

4 isoa kiinteää perunaa
1 tl suolaa
250 g tofua kuutioituna
2 rkl öljyä
1 rkl soijakastiketta
½ tl paprikajauhetta
1 iso sipuli pilkottuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
½ paprika pilkottuna
½ tl rouhittua mustapippuria
½ tl chilijauhetta
1 rkl sitruunamehua
½ tl timjamia
½ tl meiramia
150 g (pakaste)pinaattia
suolaa

Höyrytä suolalla maustetut perunat kattilassa puolikypsiksi. Voit myös keittää perunat suolalla maustetussa vedessä. Kun perunat ovat kypsyneet, kuori ja pilko ne kuutioiksi. Paista tofu pannulla öljyssä soijakastikkeen ja paprikajauheen kanssa. Kun tofukuutiot ovat kauniin ruskeita, siirrä ne lautaselle odottamaan.

Paista sipuli, valkosipuli ja paprika korkeareunaisessa pannussa, lisää mukaan perunakuutiot. Mausta mustapippurilla, chilillä, sitruunamehulla ja yrteillä. Lisää pinaatti ja anna pehmetä kannen alla. Varo rikkomasta perunoita!

Kun pinaatti on pehmennyt, sekoita ja lisää lopuksi tofukuutiot. Tarkista maku ja lisää vielä suolaa sen verran kun hyvältä tuntuu.

Hyvin maistui vihreämmät ja lihattomat safkat. Curry oli mukavan kookoksista (en muuten tykkää kookoksesta kuin kookosmaitona ruuassa ja ehkä jossain sorbetissa) ja perunasetti taas sopivan spydärimäistä. Ehkä sitruunamehua olisi voinut tujauttaa enemmänkin. Paistoin seuraavana päivänä tofu-pinaattiperunat pannulla ja rikoin joukkoon kahden suolalla ja mustapippurilla maustetun kananmunan mössön, jonka annoin hyytyä pannulla. Hyvä tuhdinnus!