torstai 14. helmikuuta 2013

Pollo al impostore – kukkoa punaviinissä

Laitoin elämäni toista kertaa kanaruokaa! Olen siis niin pitkälle kasvissyöjä, että en osaa laittaa lainkaan liharuokia, mutta tottahan sitäkin pitää yrittää, kun kansantanssitkin on oikeastaan kokeiltu.

Olin ostanut jo aikaa sitten pakastimeen Viskilän kukonrintaa, ajatuksenani lisätä vähän rauta-arvojani ja proteiinin saantiani eläimellä joku kerta. Sattumoisin meille oli jäänyt myös punaviiniä edelliseltä viikonlopulta ja joululahjaksi saatu pata odotti käyttöönottoaan, joten etsiskelin parhaita kukkoa viinissä -ohjeita.

Jotenkin tuo Coq au vin ei houkutellut tarpeeksi. Pekoniin en oikein uskonut syömäpuuhissa pystyväni ja olisiko se sitten laitaa kokeilla klassikkoa ilman perusraaka-ainetta?

Monissa Pollo alla cacciatora -resepteissä oli käytetty valkoviiniä, mutta onneksi myös punkkuversioita löytyi! Tämä Jamie Oliverin resepti vaikutti mielestäni parhaalta ja lähdin soveltamaan siis sitä. Meillä oli kukonrintaa reilun kilon verran, joten puolitin Oliverin reseptin. Unohdin ostaa anjoviksia, joten lisäsin suppilovahveroita ruokaan, sillä sieniä oli monissa muissa alla cacciatora -resepteissä. Käytin myös oliiviöljyn sijaan rypsiöljyä sekä lorautin kerman jämät pataan. Enpä siis taida kehdata kutsua tätä enää alla cacciatoraksi, joten sanotaan kanaksi huijarin tapaan, kun kerran yritän esiintyä sujuvana kanansyöjänä. Italian taitajat, olkaa hyvät ja kertokaa mikäli nimessä on virhe, en osaa oikeasti italiaa.

Pollo al impostore eli kanaa hujarin tapaan

n. 1 kg kukonrintaa
mustapippuria
suolaa
4 laakerinlehteä
2–4 valkosipulin kynttä (viipaloi 2/3, murskaa 1/3)
rosmariinia (tuoreena 1 oksa, kuivattuna n. 1 tl)
1/2 punaviinipullo
jauhoja
ruokaöljyä
n. 1 dl oliiveja
400 g säilyketomaattia
(1,5 dl kermaa)

Mausteet messissä

Kieritä kukot suolassa ja pippurissa. Lisää laakerinlehdet, rosmariini ja murskattu valkosipuli, kaada päälle punaviini. Anna marinoitua ainakin tunnin, mutta mieluiten yön yli.

Marinadi

Valuta kana; muista säilyttää marinadi. Voit kuivata kanasta liiat viinit talouspaperilla. Pyöräytä kanapalat jauhoissa, paista ne öljyssä kevyen ruskeiksi, käytä uuninkestävää pannua tai pataa. Ota liha pois paistoastiasta tässä vaiheessa, laita uuni lämpenemään 180 °C.

Pidä paistoastia edelleen liedellä ja pane viipaloidut valkosipulit mukaan, paista ne kullanruskeiksi. Lisää tämän jälkeen mukaan oliivit ja tomaattimurska. Itse käytin kivettömiä kalamataoliiveja vajaan desin, se oli liian vähän, koska oliivit olivat aivan mahtava osa ruokaa – laitan seuraavalla kerralla reilulla kädellä. Osta hyviä oliiveja tähän, se kannattaa, lupaan sen! Laita kanapalat takaisin paistoastiaan, kaada mukaan myös marinadi ja jos haluat käyttää kermaa, lurauta sekin mukaan.

Kiehauta, laita päälle kansi tai pari kerrosta foliota ja paista 180 °C uunissa 1 1/2 tuntia. Itse koin, että puolessatoista tunnissa kanasta tuli liian kypsää, vaikka liha mureaa olikin. Tässä on varmasti koulukuntaeroja, enkä tosiaan ole lihan asiantuntija, mutta varsinkin yön yli marinoitunut kukko oli jo sitten tosi pehmeää. Ehkä reipas tunti olisi riittänyt paistoajaksi?

Kun otat paistoksen uunista, ota kastikkeen päälle mahdollisesti kerääntyny öljy pois, sekoita, maista ja lisää suolaa sekä pippuria, mikäli makunystyrät sitä vaativat. Itse tarjosin ruoan couscousin kanssa, sopii varmasti myös vaikkapa juustoisen salaatin kanssa. Niin ja tietysti hyvä punaviini kylkeen, herra Oliver suosittaa Chiantia, joka onkin yksi suosikkirypäleistäni, | edit: minua valistettiin, että kyseessä on ALUE ja VIINI, EI rypäle; pahoittelut chiantilaiset, että luulin teitä rypäleiksi! | joten kopioidaanpa reseptin lisäksi vielä viinisuosituskin.

Valmis ruoka, vitsit noi oliivit oli hyviä tässä!

Miltä tämä kanaruoka sitten maistui kasvispainoitteisen syöjän suuhun? Myönnän, että kyllä tuntui oudolta laittaa linturuokaa ja varsinkin haju sitä laittaessa kylmäsi, ei voi mitään. Luulenpa, että tämän reseptin pystyisi soveltamaan vaikka halloumista enemmän omaan suuhun sopivaksi, siinä määrin vähän saan makuelämystä tuosta lihapuolesta. Mutta kokeilkaapa te paremmin liharuoat hallitsevat tämä ja kertokaa miltä teidän suuhunne maistui – onko tällä reseptillä toivoa vai olenko vain toivoton kasvissyöjä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

No kato reteesti vaan sanot!