torstai 21. helmikuuta 2013

Suppilovahvero-kaalikeitto

Härkäpapua sarvista -kirja sai minut pari vuotta sitten kiinnostumaan lähiruuasta. Suomestahan löytyy vaikka mitä! Siis raaka-aineita, suomalaisesta ruuastahan tuntuu suuri osa olevan ulkomaista alkuperää, kuten Pauliina Siniauer Nyt-liitteen artikkelissaan kirjoitti. Tässä reseptissä kaikki voi olla suomalaista kesällä ja talvellakin, jos vaihtaa purjon punasipuliin ja jättää tomaatit laittamatta. No okei, suomalaista valkosipulia voi olla vähän hankala saada myös talvella, ellei ole esim. omia.

Sellainen vinkki kirjan reseptissä oli, että jos keitto tehdään kuivatuista sienistä, niitä pitää liottaa vedessä 5–10 minuuttia, nostaa pois ja käyttää liotusvesi keiton liemenä. Kuivasienet lisätään samaan aikaan sipuleiden kanssa.

n. 6 annosta

5 dl tuoreita tai kuivattuja suppilovahveroita
2 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
200 g keräkaalia
20 cm purjoa tai talvella punasipuli
4 perunaa
(2 tomaattia)
1 l vettä (itse laitoin varmaan puoli litraa enemmän)
2 suolakurkkua
tuoretta tilliä tai 1 tl kuivattua

Kuori sipuli ja valkosipuli ja hienonna molemmat. Huuhtele purjon varret, koska niissä on usein multaa sisässä. Leikkaa porkkana ja purjo tikuiksi tai ohuiksi viipaleiksi, suikaloi kaali ja leikkaa perunat, tomaatit ja suolakurkku pieniksi paloiksi.

Kuumenna pata tai paksupohjainen kattila. Lisää sienet ja kypsennä niitä omassa nesteessään, kunnes pannu on melko kuiva.

Lisää öljy sekä sipuli- ja valkosipulihakkelus pataan. Kuullota muutama minuutti. Lisää porkkanatikut ja kypsennä välillä sekoittaen pari minuuttia. Lisää kaali, perunat, purjo, tomaatit ja vesi.

Keitä kannen alla, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää lopuksi suolakurkku. Leikkaa tuoretta tilliä keiton pinnalle. Maista keittoa ja lisää tarvittaessa suolaa.


Keitto vähän arvelutti etukäteen, koska suppilovahverokeittoon kuuluu mielestäni smetana tai kerma. Mutta hahaa, pehmeän makuista suppiskeittoa voi tehdä kirkaanakin! Hyvää oli, vihanneskeittomaista. Hailakan suomalaisen väristä, sopi ainakin meidän arkiruokapöytään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

No kato reteesti vaan sanot!