tiistai 31. joulukuuta 2013

Syyrialainen punajuuritahna

Katselin joulunpyhinä ohjelmaa Lähi-idän herkut, jossa oltiin sillä kertaa Syyriassa. (Sen voi katsoa vielä jonkun päivän verran Areenasta.) Ohjelman täytyi siis olla jo muutaman vuoden ikäinen, nykyiset oltavat kun ovat surulliset sodan runtelemassa maassa.


Sekä Jaana että minä pidämme siis paljon lähi-idän mauista ja ohjelmassa näkynyt punajuuritahnan ohje herätti minussa ajatuksen "Toi on ihan Leuhkis-resepti! Jaanakin rakastais tollasta!"

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä ohje on mielettömän hyvä. Ja resepti on ilmeisesti jo tuhansia vuosia vanha – klassikoiden klassikko siis. Ainesosiltaan hyvin samankaltainen kuin hummus, joten tätä voisi varmasti kutsua myös punajuurihummukseksi. Löysin netistä tarkempia apuja ja ruoan alkuperäisen syyrialaisnimen – Mutabal Shawandar – täältä.

Syyrialainen punajuuritahna - Mutabal Shawandar

2 punajuurta
1-2 valkosipulin kynttä
2 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa
3 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä

mustapippuria, suolaa
(tuoretta persiljaa)

Keitä punajuuret, kunnes ne ovat niin kypsiä, että haarukka uppoaa kunnolla niihin. Voit antaa niiden jäähtyä, mutta itse en malttanut, vaan leikkelin heti palasiksi haarukan ja juuresveitsen avulla. Sitten surautin blenderissä krouviksi soseeksi. Paloja siis saa jäädä, mutta jos pidät tahnamaisemmasta olemuksesta, päästä hienoksi vain. Itse kyllä pidin punajuuripaloista tahnassa.

Valuta punajuurimurskaa hetki siivilässä, mutta älä purista kuivaksi: kosteutta pitää olla.

Sekoita sitten punajuuret, tahini, murskattu valkosipulin kynsi ja sitruunamehu tahnaan. Käytin tuoretta sitruunaa, josta 3 rkl tulee aika pienestäkin palasta. Lopuksi lisää suola ja pippuri.

Kun tahna on tarjoiluastiassa, lisää päälle vielä oliiviöljy ja halutessasi persilja. Itse laitoin vielä muutaman pinjansiemenen koristeeksi, ne sopivat myös hyvin punajuuren kanssa.

Punajuuritahna oli siis oikein oivaa ja tahini toi kivan maun tähän. Suosittelen!

torstai 5. joulukuuta 2013

Terrrrrveellistä raakasuklaa-asiaa

Nyt tulee reipas mainospostaus, vaikken edes saa tästä mitään suklaabonuksia. (Toki elättelen toiveita siitä.)

Raakasuklaa on paras keksintö ikinä (ainakin tässä pimeässä vuodenajassa) ja nyt sen aineksia saa tilata edes hippasen edullisemmin – ja suomalaiselta toimijalta. Kaakaopapu.fi on juuri avautunut sivusto, jossa on luonnollisesti avajaistarjoukset käynnissä. Ellet ole tutustunut vielä esimerkiksi raakasuklaan valmistuspakettiin, niin käy nyt klikkailemassa tämä itsellesi. Avajaistarjous 19,90 €. (Esim. Ruohonjuuressa ovh 24,90 €.)

Cocovin raakasuklaan valmistuspaketti

Ja jos hotsittaa vaikka leipoa raakakakku suklaakuorrutuksella, Kaakaopavusta löytyy aineksia siihenkin.

Lainataanpa tähän hieman Kaakaopavun sivuilta tekstiä siitä, miksi pitäisi valita tämä kalliimpi herkku tavallisen joulukovehdin sijaan:

"No mitäs kaakaopavulle tapahtuu tavallisessa suklaatehtaassa? Se käsitellään teollisesti ja kuumennetaan, jonka jälkeen kuningas on vain varjo entisestään: iso osa terveellisistä ravinteista on kadonnut. Vamos. Kaputt. Sen jälkeen kaakaoon sekoitetaan valkoista, köyhdytettyä sokeria, joka on heroiinia voimakkaampi riippuvuuden aiheuttaja. Ja täysin ravinneköyhä: siinä ei ole mitään, millä ihmiskeho rakentaa itseään. Mukaan vielä muut täyteaineet ja presto: valmistuu keskiverto tavallinen suklaapatukka. Kaakaota hyvin vähän, ja sekin melkein tapettu hengiltä. 

No, entäs raakasuklaa? Lyhyesti sanottuna: kaikki ravinteet säilyvät valmistuksessa tallella. Kaakaopavun mojosta ei katoa mitään; kaikki kuninkaan voimat pakataan mukaan. Ja samoin on muidenkin raakasuklaan ainesten kanssa: mitään ei kuumenneta yli 42 asteen. Raakasuklaa on täyttä tavaraa." 


tiistai 3. joulukuuta 2013

Viikonloppu Kööpenhaminassa

Vietin lokakuussa mukavan viikonloppuloman Kööpenhaminassa ja onnistuimme matkakaverin kanssa paikkavalinnoissa niin oivasti, että pakko kirjoittaa vinkit tänne Leuhkikseenkin, vaikka aikaa onkin ehtinyt jo vierähtää. Suositellut kuppilat ovat kuitenkin tallella, joten ehkä hektinen nettimaailma antaa anteeksi tämän viivästyneen tahdin.

Legomaailmassakin on ravintoloita!

Aivan ensimmäinen ruokapaikka oli Smag, joka oli terveellistä ja tyylikästä pikaruokaa. Paikka oli fiilikseltään raikas ja yksinkertainen. Istumapaikkoja ei ollut monta, mutta jengi haki annoksia mukaan jatkuvasti. Itse söin salaatin ja olin tosi tyytyväinen: salaatin koon sai valita ja siihen sai tietyn määrän eri aineksia. Päälle vielä pähkinöitä tai manteleita, ah! Raaka-aineet olivat tuoreita ja laadukkaita: ihan todella hyvää siis. Salaatin lisäksi tarjolla oli erilaisia sandwicheja. Olin Smagista niin vaikuttunut, että harkitsen konseptin varastamista Suomeenkin! Kuka haluaa rahoittaa terveellisen pikaruokapaikan Turkuun?

Smagin iso salaatti, huh!

Smagin jälkeen kävimme vielä perjantaicocktaileilla Kassen nimisessä juottolassa, josta saa perjantaisin kaksi drinkkiä yhden hinnalla, vink vink! ;) Lähistöltä Nørrebrosta löytyy muutoinkin kivoja pikkubaareja, joten hyvä alue baarihyppelyyn.

Lauantaina kävimme brunssilla RizRazissa, joka oli erinomainen ja sopi erityisesti kovasti nälkäiselle. Atmosfääri oli hieman kasarihenkinen, mutta paikka oli siisti. Ruoat itsessään olivat erinomaisia ja tuoreita, läheskään kaikkea ei tosin pysty edes maistamaan, sillä tarjonta on runsas. Pieni miinus "danish pastries" osastosta: croissant ja viineri eivät olleet täydellisiä. RizRazeja on kaksi, mutten tiedä eroavatko paikat miten radikaalisti toisistaan, enkä enää muista kummalla kadulla olimme.

Panoramanäkymä Café Sommerskon terassilta. Olikohan toi yks myös legoukko?

Reissun ainut kehnompi kokemus oli Café Sommersko. Siitäkin selvisimme lomafiiliksellä ja naureskellen asialle jo paikan päällä, mutta mikään ei vain sujunut siellä ja paikka oli kuitenkin hintava. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja auttavaista – muttei kovin taitavaa. Kun aikamme ulkosalla (kyllä, ilmat suosivat Köpiksessä vielä lokakuussakin!) pöytiintarjoilua odoteltuamme kävimme tilaamassa sisältä, meni tilaus väärin koneelle. Huomattuani sen kuitista, kävin selvittämässä asian heti ja tilaus korjattiin, mutta... kun piiiitkän odottelun jälkeen saimme tilauksen lopulta pöytään, oli alkuperäinen virhe edelleen tarjottimella, kahvit viileitä ja skumppa lämmintä. No, Köpis sai meidät niin hyvälle tuulelle, ettei sekoilu edes ketuttanut kovinkaan paljoa. Lisäksi alkoi jo olla kiire seuraavaan syömiskohteeseen, Radioon!

Restaurant Radio 

Restaurant Radio olikin sitten Sommerskon vastakohta saliosaamisessa. Kaikki sujui uskomattoman jouhevasti ja seuralaisen mielestä liiankin nopeasti. Hän tilasikin viinipaketin menun kylkeen, minkä juomisessa menee toki aina oma aikansa. Radion viinit olivatkin mainioita; vaikken olekaan viinituntija tai -harrastaja, suositukset eivät olleet aivan itsestäänselviä ja niihin oli selvästi panostettu. Alkumaljat olivat esimerkiksi kuplivaa rieslingiä, mikä oli mielenkiintoinen tuttavuus ainakin itselleni.

Tilasin kolmen ruokalajin menun, sillä nälkä ei ollut RizRaz-brunssin jälkeen vaivannut. Tarjoilija oli huolestunut, kun valitsin pääruoakseni sipuliannoksen. Hän varoitteli, ettei ruokalajista oikein saa pääruokaa, sillä se on niin kevyt. Onneksi kuitenkin pysyin tässä valinnassa, sillä täyteen tulin näinkin (alkuun ennen alkuruokaa tuli tietysti keittiön tervehdys, pienet kurpitsanyytit ja jälkiruoankin jälkeen taisi tulla vielä jotakin pientä makeaa keittiöstä...) ja itse annos oli mainio. Koska matkasta on jo aikaa, mennään nyt jo hatarahkoilla muistikuvillani, mutta muistelen, että annoksen liemi oli metsäsienibuljonkia, loppu oli ainakin sipulia ja kananmunaa. Kuvasta näkyy, että kananmuna on tuolla sipulissa ja tämä kaikki ei ollut suinkaan turhaa kikkailua, vaan makea ja kirpeä sipuli, buljonki ja rasvainen keltuainen muodostivat yhdessä superhyvän kombon.


Salin ammattitaitoa oli myös ymmärtää tarjota neljättä ruokalajia: ruotsalaiset kermajuustot puolukkahillolla olivat juuri sitä, mitä ihminen sipuliruoan päälle kaipaa: näin neutraloidaan makunystyrät jälkiruokaa varten, myydään asiakkaalle yksi lasillinen lisää viiniä ja saadaan suomalaisasiakas vakuuttumaan puolukkahillon soveltuvuudesta juustotarjottimen kylkeen. Juu, aion ehdottomasti tarjota joskus kermajuustoja puolukkahillolla!

Simppeliä ja hyvää.

Jälkiruoka oli porkkanaa ja rouhittua mantelisuklaata – siis hyvin daim-tyylistä sokolaatia. Nuo kuvassa näkyvät vihreät ovat porkkanan vartta, jota voi syödä – täytyypä muistaa hyödyntää itsekin joskus vaikka koristelussa. Porkkana oli varmaankin marinoitua, pahoittelut nyt tästä jälkikäteen kirjoittelusta, muistan vain että annos oli hyvä ja aika makea!

Popsi, popsi porkkanaa!

Sunnuntain brunssipaikka oli Kalaset, josta olimme kuulleet paljon hyvää. Fiilikseltään paikka muistutti turkulaisille tuttua, edesmennyttä, mutta paljolti kaivattua Bossaliinaa. Snif!

Kalasetin yleisilmettä

Kyllä kelpasi!

Kalaset oli selvästi suosittu paikka viikonloppuaamuna, mutta onnistuimme saamaan paikat. Itse otin vegaanivaihtoehdon, seuralainen vegetaristin. Tarjolla oli myös pekonipainotteistakin brunssia. Molemmat näistä vegeistä olivat perusvarmoja annoksia, joten jos hipsterihenkinen boheemius ja nykyaikainen brunssitarjonta kiinnostaa, Kalaset on ihan jees vaihtoehto.

Kaiken kaikkiaan Kööpenhaminan ruokatarjonta oli näin nopeasti opiskeltuna mainio. Omat valintamme perustuivat kavereiden ja Tripadvisorin suosituksiin, lukuunottamatta Smagia sekä Sommerskota. Henkilökunta on joka paikassa todella palveluhaluista ja huomattavan ystävällistä, ihan mahtavaa! Kööpenhaminasta jäi vielä niin paljon näkemättä ja kokematta, että olisi kiva päästä uudestaankin.