keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Suppilovahverotäytteiset letut

Jäikö ohukaisia yli lettukesteiltä? Älä heitä menemään, vaan täytä ne seuraavana päivänä suolaisella täytteellä ja saat tähteistä helpon ja nopean arkiruoan tai lisäkkeen.

Olen onnistunut pääsemään naimisiin äärimmäisen hyvän plätyntekijän kanssa, mistä johtuen en itse tee niitä koskaan, mutta pääsen nauttimaan letuista suhteellisen usein. Vanhaksi menossa oleva / hiukan mennyt maito näyttelee meillä usein syytä lettuiltaan, samoin nytkin. Muut ainekset kun lettutaikinaan yleensä löytyy kaapista joka tapauksessa. Kahdestaan emme kuitenkaan kaikkea jaksaneet, joten seuraavana päivänä kehitin tällaisen reseptin lopuille täytteeksi.


Suppilovahverotäyte n. 4:lle letulle

2 rkl oliiviöljyä (ja pieni nokare voita halutessasi)
1 iso punasipuli
1 valkosipulin kynsi
n. 4 dl kuivattuja suppilovahveroita
2 tl pestoa
mustapippuria
suolaa
kuivattua timjamia
n. 50 g parmesan-juustoa

Kuullota sipulit oliiviöljy-voiseoksessa ja lisää sienet paistumaan. Kun sienet ovat kypsiä, mausta timjamilla, mustapippurilla ja suolalla. Raasta hiukan parmesaania joukkoon ja sekoita pesto sieniin. Siirrä seos syrjään ja lämmitä ohukaiset yksi kerrallaan. Kun olet saanut ensimmäisen puolen lämpimäksi (ei mene kauaa) ja käännät ohukaisen, raasta sen pinnalle haluamasi määrä parmesan-juustoa ja anna toisenkin puolen lämmitä. Lisää sitten sienitäyte ja taita ohukainen puoliksi. Voilà! Helpoin ja mitä maistuvin täyte. Käy varmasti myös esim. voileipien yms. täytteeksi.

Kun ei ole pitkään aikaan tullut kirjoiteltua mitään oluista, mainitsenpa, että tämän kanssa nautiskelin Foundersin "All Day IPA"n, joka oli mainio tähän yhteyteen ja muutoinkin virkeä olunen. En ole ipojen fani, mutta ruokajuomana tällainen kevyt ja vähän sitruksinen toimii mullekin.


Kuva täältä: http://foundersbrewing.com/latest-news/2012/all-day-ipa-release-begins-february-6-in-limited-markets/

perjantai 19. syyskuuta 2014

Satokauden kasvissosekeitto viikonlopuksi

Torilla on mahtava satokausi käynnissä, joten hyödyntäkää ihmiset se!
 

Tämä kasvissosekeitto vaatii hippasen enemmän työvaiheita kuin normaali versio, mutta maksaa kyllä vaivan. Maku tuo ainakin itselleni  mieleen valkospulin ja chilin ansiosta cazpachon, mutta tämä soppa tarjotaan lämpimänä.

Satokauden kasvissosekeitto 4:lle

oliiviöljyä
1 tl sinapinsiemeniä
1 tl sinimailasensiemeniä
1 tl kuminansiemeniä
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
1 punainen paprika
5 perunaa
2 porkkanaa
500 g kurpitsaa
2 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä
1 sipuli
1–2 tl sokeria

minttua, basilikaa tai muita yrttejä
4 rkl turkkilaista jogurttia
2 rkl raastettua parmesaania

5 kokonaista valkopippuria
2 kokonaista mustapippuria
 2–3 tl merisuolaa

1 tl Provencen yrttejä
rouhittua mustapippuria ja suolaa

Halkaise paprika ja poista siemenet. Paahda paprika joko uunissa tai pannulla, kunnes kuori mustuu ja "kuplii". Ota pois pannulta tai uunista ja jätä jäähtymään, kunnes voit poistaa kuoren. Mitä tummempi kuori on, sitä helpommin kuori lähtee.

Pese, kuori ja lohko perunat ja porkkanat. Laita ne keittymään veteen, jossa kokonaiset pippurit sekä merisuola.

Silppua valkosipulin kynnet ja chili, kuullota niitä oliiviöljyssä siementen kanssa kevyesti, kunnes valkosipulin kynnet saavat hieman kullankeltaista väriä ja kaada sen jälkeen keittymään perunoiden ja porkkanoiden seuraksi.

Pilko sipuli ja inkivääri ja paista niitä oliiviöljyssä, heitä sekaan sokeria, jotta sipuli karamellisoituu. Kun sipulissa kaunis ruseka pinta, heitä nämäkin keiton sekaan.

Lopuksi pienennä paistolevyn lämpötilaa ja paahda siinä kuutioitu kurpitsa. Kun kurpitsa paahdettu, heitä se ja siivutettu paprika keittoon ja anna niidenkin olla rauhallisella keittolämmöllä, kunnes kaikki ainekset ovat pehmeitä. Kurpitsa ja paprika pehmenevät nopeasti, joten jos muut ainekset ovat jo pehmenneet, pieni hetki riittää.

Kaada keittoliemi talteen ja soseuta ainekset parissa desissä vettä. Lisää keittolientä, kunnes saat haluamasi paksuisen keiton ja soseuta lopuksi yrtit, jogurtti ja parmesaani mukaan keittoon. Tässä vaiheessa sosekeitto saa rasvaa, jolloin saat myös kuohkeat kuplat sauvasekoittimella aikaan. Mausta lopuksi Provencen yrteillä, mustapippurilla ja suolalla.

Vegaanisen tästä sosekeitosta saat vaihtamalla turkkilaisen jogurtin soijajogurttiin ja parmesaanin oluthiivahiutaleisiin. Käytä silloin reilulla kädellä oliiviöljyä – saat rasvaisemman version.

Hyvää ruokahalua!




maanantai 7. heinäkuuta 2014

Hellepäivän vesimelonijuoma

Vesimeloni kuuluu kesähelteisiin erottamattomasti. Viime kesänä postasin feta-vesimelonikeiton ohjeen, tällä kertaa saatte juoman reseptin. Tämä "kesähän" ei oo paljoa hellettä antanut, mutta nyt vaikuttaa jo niin helteiseltä, että tässä kiva ja terveellinen vaihtoehto lomapäiviin.



Vesimelonijuoma

• 2 dl liotettuja cashewpähkinöitä
• 0,5 dl liotettuja seesaminsiemeniä
• 1–2,5 dl vettä sen mukaan miten paksua haluat: pidätkö smoothiemaisesta vai kevyemmästä rakenteesta. Voit myös käyttää veden lisänä jääpaloja tai -murskaa jos haluat oikein kylmän juoman.
• Reilu kourallinen tuoretta minttua
• 5,5 dl vesimelonia (noin 2/3 kokonaisesta vesimelonista)

Liota pähkinöitä ja siemeniä yön yli (tai halutessasi vähemmän aikaa, jolloin ne eivät sekoitu kermaisen pehemeiksi, vaan rouskuvammiksi). Huomioi, että nuo mitat ovat jo liotetuista, eli hiemanhan molemmat turpoavat vedessä. Tosin eipä tämä nyt niin tarkkaa ole. Huuhtele vaikkapa suodatinpussin avulla, jolloin seesaminsemenetkään eivät pääse karkuun.

Surauta cashewt ja seesamit blenderissä haluamasi vesimäärän kanssa "maidoksi". Lisää minttu sekä vesimelonikuutiot ja blendaa valmiiksi juomaksi.

Vaivaton ja keveä kesäjuomasi on valmis, nauti!


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Vuohenjuustopiiras paahdetuilla kirsikkatomaateilla

Hups, postaustaukomme on venynyt useamman kuukauden mittaiseksi. Pahoittelut! Meillä on molemmilla tainnut olla kiireinen kevät, joten bloggailu on jäänyt vähemmälle.

Sain torilta suuren määrän kirsikkatomaatteja edullisesti. Olemme siipan kanssa vähän sellaisia tarjoushaukkoja, että käymme katsastamassa aina viime hetkien toripussukat. Löytöjä vähällä rahalla!

Koska meillä oli jalkapallon kisastudio tulossa, halusin laittaa vähän syötävää matsin tiimellykseen. Mikäs sen parempi vaihtoehto kuin suolainen piiras. Kirsikkatomaattien kaveriksi käy tietyti chevre, joten ei kun etsimään reseptejä. Tämä ohje inspasi eniten ja osoittautuikin oivaksi versioksi. Piirakkapohjassa käytin jälleen jo aiemmin testaamaani avokadopohjaa, joka onnistui nyt vielä hienommin. Modasin valmistusta nyt hieman, joten ehkä homma pelitti siksikin paremmin.

Lopputulos oli mielestäni erittäin mainio ja aion ehdottomasti ottaa tämän tavaksi. Varsinkin salaatin kanssa hyvä yhdistelmä.

Taas vuoden rumin ruokakuva -kisan pärjääjä. Yritän ottaa uuden kuvan tähän ihan kameralla ja nätimmin... :D


Vuohenjuustopiiras paahdetuilla kirsikkatomaateilla

Paahdetut kirsikkatomaatit:
n. 18 kpl kirsikkatomaattia
n. 3 rkl balsamico-viinietikkaa
n. 1 rkl oliiviöljyä
reilu ripaus sokeria
(reilu) ripaus suolaa

Laita kirsikkatomaatit pieneen uunivuokaan, johon voit lorauttaa tomaattien päälle balsamicon ja öljyn. Ripauta suoka ja sokeri mukaan ja sekoita tomaatit aineksissa. Paahda 200 °c 30–40 minuuttia. Tomaatti saa tummua pinnalta ja mehua tulla ulos, mutta älä anna olla liian kauaa, ettei mene aivan muussiksi.

Täyte:
100 g vuohenjuustoa
4 kananmunaa
200 g creme fraichea
(sormi)suolaa
valkopippuria

Sekoita creme fraiche, kananmunat ja mausteet. Kaada piirakkavuoassa olevan taikinan päälle ja asettele tomaatit sen jälkeen mukaan. Viipaloi lopuksi vuohenjuusto palasiksi päälle. Paista piirakkaa 200 °c kunnes pinta on kauniin ruskea. Meillä piiras taisi viihtyä uunissa puolisen tuntia.

Laitan tähän vielä uudestaan tuon mainion piirakkapohjan ohjeen, niin ei tarvitse kuikuilla eri sivulta.

Pohja:
1,5 pientä / 1 iso avokado(a)
1 kananmuna
2–2,5 dl vehnäjauhoa
Herbes de Provincea
cayennepippuria
suolaa

Muutoin toimin samoin kuin viimeksikin, eli: soseuta avokado, lisää muna, mausteet ja jauhot. Sekoita taikinaksi. Itse öljysin vuoan rypsiöljyllä ja oma taikinani levittyi helposti ilman lisäjauhoa vuokaan. Ja ainahan piirakkahommat kannattaa aloittaa keskeltä ja painella kohti reunoja.

MUTTA tällä kertaa laitoin taikinan jääkaappiin jähmettymään sillä välin kun kirsikkatomaatit paahtuivat uunissa. Paistoin sitä myös hetkisen (muutaman minuutin) itsekseen ennen täytteiden lisäämistä. Tarjosin piiraan myös kunnolla jäähtyneenä, joten ehkä näistä syistä pohja pysyi tälla kertaa kasassa aivan täydellisesti.

Ajattelin myös testata piirakkapohjaa kookosjauhoista tehtynä, saas nähdä tuleeko hommasta mitään!




tiistai 15. huhtikuuta 2014

Viljattomat herkkusämpylät


Aika usein ihmiset ajattelevat, että gluteeniton tai viljaton leivonta olisi jotenkin kovin hankalaa. Onhan siinä omat kommervenkkinsä, mutta mun kokemuksen mukaan se on superhelppoa. Nämä sämpylät syntyvät nimittäin paljon nopeammin kuin tavalliset – taikinaa ei tarvitse kohottaa. Käytin reseptin pohjana tätä Luolalaboratorion ohjetta ja muokkasin siitä.

Herkkusämpylät

4–5 dl lämmintä vettä
1 pussi kuivahiivaa
4 tl psylliumia
1 dl mantelijauhetta
1,5 dl kikhernejauhoja
1 dl kookosjauhoja
2–3 rkl ruokaöljyä
1 tl hunajaa
suolaa

Veden pitää olla lämmintä, jotta kuivahiiva herää siinä. Lisää kuivahiivan jälkeen psyllium ja vispaa ne sekaisin. Lisää jauhot ja vaivaa. Lopuksi vielä ruokaöljy ja hunaja sekä suola vaivataan mukaan. Taikinan kannattaa olla aika pehmeää ja kun muotoilet sämpylät, tee niistä suhteellisen korkeita kökkäreitä, sillä ne eivät nouse aivan samalla tavalla kuin normaalit. Itse asiassa onnistuin tällä soveltamallani reseptillä ensi kertaa saamaan sämpylät nousemaan kunnolla, aiemmin leivistä on tullut lättänöitä, mutta maku on kyllä ollut oivallinen estetiikasta huolimatta.

Paista 200 asteessa noin 15–20 minuuttia.


Sämpylän leivontaan ryhdyin kun rupesi tekemään mieli tonnikala-majoneesileipää. Tiesin, että ajatus tästä pikaruoasta on aina herkullisempi kuin kaupasta haettu oikea versio, joten onneksi jaksoin tehdä itse, hyvää tuli. Laitetaanpa tähän vielä tonnikalamössön ohje, se on niin iisi, että melkein hävettää.


Tonnikala-majoneesi

1 prk tonnikalapaloja vedessä
3 tl pieniä kapriksia
tarpeeksi majoneesia (itse laitoin ehkä puoli desiä?)
sitruunapippuria
ripaus paprikamaustetta

Valuta tonnikalasta vesi, kaada astiaan. Lisää kaprikset ja majoneesi, sekoita. Lopuksi mausta ja sekoita jälleen. Avot! Täytä sämpylät tällä. Aika nopee!



keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Parsakaali-belugalinssirisotto

Oon tänä talvena ollut normaalimpia innostuneempi belugalinsseistä. Leuhkiksessahan on tähän mennessä vain belugalinssikastike-resepti, joten tässä risotto-ohje. Ja linssisalaattireseptikin on tulossa, jos muistan vielä mitä kaikkea siihen tuli.

3-4 annosta

2 dl risottoriisiä
4 dl kasvislientä + 1 dl valkoviiniä
1 dl belugalinssejä (myös mustalinsseiksi kutsuttu)
3 dl vettä linssien keittämiseen
1 sipuli
2 pulleaa valkosipulinkynttä
puolikkaan sitruunan mehu
1,5 dl parmesanraastetta
mustapippuria
n. 15 lehteä tuoretta salviaa
3-5 rkl voita

Keitä mustalinssit, noin 20 minuuttia. Valuta ja jätä syrjään siksi aikaa kun valmistat risottopohjan.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota silppua paistinpannussa pehmeäksi, älä ruskista. Lisää riisit ja revityt salvianlehdet pannulle ja kuullota niitä sen verran, että riisit muuttuvat lasimaisiksi. Lisää kasvislientä noin desin erissä pannulle, aina vähän kun edellinen satsi on imeytynyt. Lisää jossain välissä myös sitruunamehu ja valkkari.

Kun kaikki nesteet ovat imeytyneet niin, että risoton koostumus on puuromainen muttei vetinen, lisää parmesanraaste, voinokareet ja mustapippuri. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi mustalinssit. Sekoita jälleen ja tarkista maku.

Tämä on sellainen hyvä perusrisotto. Linsseillä on hyvää kasvisproteiinia safkaan ja parsakaalilla saa päivän tummanvihreät kasvikset puputettua.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Parit raakakakut

En ole oikein ikinä ollut kakkuihmisiä, paitsi suklaakakkua on yleensä pakko maistaa. Täytekakut eivät iske ja kuivakakut tuntuvat vähän tylsiltä, vaikka toisinaan maistuvatkin. Moussekakut ja porkkanakakut taas ovat ihan jees, mutta tuntuvat aika övereiltä ja makeilta. Nyt olen löytänyt raakakakut ja taivaat ovat auenneet! Voisin syödä taikinan kokonaan suoraan kulhosta ja makeuskin tulee yleensä hunajasta, taateleista tai muista luontaisista jutuista, jotka maistuvat mulle paremmin kuin sokeri. Tässä kahden tämänhetkisen suosikkiraakakakun ohjeet.

Terveen hyvää -blogin Pipsan mukaan raakasuklaakakku appelsiinikaramellilla sopii erityisesti jouluun, mutta appelsiinisuklaan ystävänä rohkenen suositella kakkua mihin vuodenaikaan tahansa. Pohja on mukavan simppeli ja karamellikuorrutteen ainesosat suorastaan nerokas yhdistelmä! Pipsan blogissa on paljon muitakin superhyviä reseptejä, perjantaina tein terveellisempää mutakakkua ja seuraavaksi tekisi mieli kokeilla jotain kikhernepohjaista brownie-viritelmää. Tässä kuitenkin tämä appelsiinikaramellinen herkkuresepti.

Raakasuklaakakku appelsiinikaramellilla, 16 pientä neliötä (Terveen hyvää -blogista)

suklaa-pähkinäkakkupohja:
1 dl kuorellisia manteleita (tai esim. saksan- tai pekaanipähkinöitä)
1 dl auringonkukansiemeniä
10 puolikuivattua taatelia (n. 1,5 dl tiiviisti pakattuna)
4 rkl (raaka)kaakaojauhetta

appelsiini-karamellikerros:
8 puolikuivattua taatelia (reilu desi tiiviisti pakattuna)
1,5 rkl maapähkinävoita
1 rkl kookosmaitoa (paksua kermaa purkin päältä)
1 rkl (luomu)appelsiinista puristettua mehua *
1 rkl hienoksi raastettua (luomu)appelsiinin kuorta **
(ripaus suolaa, mikäli maapähkinävoi on suolaton)

* Voi korvata ruokalusikallisella valinnaista (kasvi)maitoa.
** Jätä appelsiinimehu ja -kuori pois, jos haluat tavallista karamellia.

Tee ensin pohjakerros. Liota manteleita ja auringonkukansiemeniä ainakin puolisen tuntia vedessä ja valuta vedet hyvin pois. Poista kivet taateleista, jos käytät puolikuivattuja. Blenderöi/sauvasekoita mantelit, siemenet, taatelit ja kaakaojauhe tasaiseksi massaksi. Levitä lusikalla tai sormin foliolla tai elmukelmulla päällystettyyn neliönmalliseen pienehköön vuokaan tai muovirasiaan ohueksi kerrokseksi. Laita jääkaappiin tai pakkaseen siksi aikaa, kun teet karamellin.

Karamelli tehdään blenderöimällä tai sauvasekoittamalla taatelit ja maapähkinävoi tasaiseksi massaksi. Lisää kookosmaito ja appelsiinimehu sekä raastettu appelsiinin kuori. Blenderöi/sauvasekoita tasaiseksi. Levitä pohjakerroksen päälle tasaisesti. Laita koko kakku tekeytymään pakastimeen ainakin puoleksi tunniksi. Leikkaa halutessasi valmiiksi 16 neliöksi. Säilytä pakastimessa (tai jääkaapissa) ja ota ainakin vartti ennen tarjoilua huoneenlämpöön lämpenemään.   





Työkaveri vinkkasi seuraavaa raa`an omena-pähkinätortun reseptiä kun mietin gluteenitonta, maidotonta, munatonta ja vegaanista tarjottavaa juhliin. Tortusta tuli ihan superhyvää, se katosi ennätysajassa lautaselta ja olen tehnyt sitä myöhemmin uudestaankin. Vaikka työvaiheita onkin jonkun verran, kakku on ehdottomasti vaivan arvoinen! Me söimme tortun vaniljakaurakerman kanssa. Korvasin kaikki hunajat vaahterasiirapilla vegaaniseen versioon.

Omena-pähkinätorttu Hesarin sivuilta (Outi Rinteen resepti)

2–4 kotimaista omenaa tai 2 makeaa ulkomaista omenaa (esim. Gala)

Marinadi:
1 rkl sitruunamehua
1 rkl juoksevaa luomuhunajaa tai vaahterasiirappia
1 tl vaniljajauhetta (raaputin vaniljatangosta vähän töhnää jauheen sijaan)
1/2 tl kanelia

Pohja:
1,5 dl parapähkinöitä
1,5 dl pekaanipähkinöitä
12 kuivattua taatelia
1/4 tl suolaa
1 rkl juoksevaa luomuhunajaa
2 rkl (höyryttämättömiä) kaurahiutaleita tai kookosjauhoa
1/2 tl kardemummaa
(1 rkl luomuomenamehua)

Omenamarsipaani:
100 g kuorittuja manteleita
1 omena
juoksevaa luomuhunajaa
ripaus kanelia

Kuori ja paloittele piirakan päälle tulevat omenat pieniksi kuutioiksi. Sekoita marinadin ainekset omenoiden joukkoon ja jätä maustumaan.

Tee pohja. Poista taateleista kivet, jos ne eivät ole kivettömiä. Sekoita pähkinät ja taatelit monitoimikoneessa murumaiseksi. Älä sekoita liikaa, ettei pähkinöiden öljy ala erottua. Lisää loput ainekset ja jatka sekoittamista, kunnes taikina pysyy koossa. Jos se on liian kuivaa, lisää mehua.

Jauha marsipaanin mantelit tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää kuorittu ja paloiteltu omena ja jatka sekoittamista, kunnes massa on tasaista. Lisää hunaja ja kaneli. Sekoita hyvin.

Painele pohjataikina irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle omenamarsipaani. Asettele päällimmäiseksi maustuneet omenakuutiot. Nosta piiras jääkaappiin puoleksi tunniksi jähmettymään. Tarjoa sellaisenaan tai cashew-kerman kanssa.

Tuntuu, että raakaleivonnassa on paljon enemmän mielikuvitusta ja oivalluksia kuin tavallisten kakkujen väsäämisessä. Ärsyttävä puoli on blenderin ja/tai sauvasekoittimen putsaaminen muutamaankin otteeseen leivontasession aikana, mutta ei se ylivoimaista ole. Nyt kun oon opetellut raakaleivontaa muiden resepteillä, päässä alkaa pyöriä omia sovelluksia, eli postaan varmasti raakaleivonnaisten reseptejä jatkossakin!

torstai 20. helmikuuta 2014

Punajuurisosekeitto

Näin kevättalvella on jotenkin ankeaa kehitellä ruokia. Kaikki maistuu vähän nahkealta ja nahistuneelta tässä vaiheessa vuotta. Juurekset ovat suurin piirtein ainut kasvikunnan tuote, joita ei raahata lentokoneella tänne, joten niitä on kiva käyttää. Eiväthän nekään parhaassa vedossa ole, mutta  en ole minäkään. Sovimme siis toisillemme kuin nyrkki silmään.

Jostain syystä erilaiset sopat maistuvat tällä hetkellä meikäläiselle. Olen erityisen viehättynyt retrokeittoihin, kuten hernari tai "jauheliha"keitto soijarouheesta. Ah, 80-luvun lapsen sielu värisee kun noita vetelee ruisleivän kanssa – eikä niiden valmistuskaan ole oikeasti kovin monimutkaista tai aikaa vievää. (Paitsi herneiden liotus tietty.) No, huokaiskaa vaan helpotuksesta, en esittele näitä esteetikon päviäuniruokia tässä kuvallisesti huipputasoisessa ruokablogien kingissä, vaan lainaan jälleen Härkäpapua sarvista -kirjaa.

Tämä ihanan värikäs punajuurisosekeitto sopii hyvin jatkoksi Jaanan punajuuripestoon ja mun punajuurihummukseen. Kunnostauduin muuten kerrankin luomun ja lähiruoan kanssa tätä tehdessäni, sillä kävin K-Market Manhattanissa, jossa on hyvä hevi-osasto tätä ajatellen. Juurekset kun eivät ole pahan hintaisia kalliimpinakaan versioina, niin panostin. Okei, perunat ostin taviksina. Ja ehkä jotain muutakin, mutta ainakin palsternakka ja punajuuret olivat varsinaissuomalaisia ja luomuja.

Sen sijaan ruoan kuvaamisessa en ilmeisesti kunnostautunut: en löydä mistään kuvaa tästä sopasta, mutta isketään mukaan jos löytyy myöhemmin...

Tämän reseptin yhteydessä oli myös palsternakka-vinkki: palsternakkaa ei kannata ostaa kaupasta paloiteltuna, koska silloin se on kitkerää – osta kokonainen, se on parempi. Ja palsternakka on muuten törkeän hyvää, en tajua miksei sitä kokata enemmän! Itse modasin alkuperäistä ohjetta sen verran, että laitoin kokonaisen palsternakan tähän. Lisäksi minulla oli tuoretta persiljaa, mutta kuivattukin käy oikein hyvin. En myöskään käyttänyt sokeria, kuten originaaliohjeessa, eikä keitto sitä mielestäni kaivannutkaan. Inkivääri käy myös tähän keittoon, mutta itseltäni se jäi pois.

Punajuurisosekeitto

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 tl kuivattua timjamia
2 laakerinlehteä
1 porkkana
1 peruna
4 (400 g) punajuurta
1 palsternakka
6 dl vettä
2 dl kaurakermaa
persiljaa (kuivattua 2 tl)
suolaa
mustapippuria

Kuori ja pilko juurekset sekä sipulit. Kuullota sipulia öljyssä. Lisää juurekset, kaada päälle vettä sen verran että juurekset peittyvät. Lisää timjami tässä vaiheessa. Keitä juureksia kannen alla kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta keitto, lisää kaurakerma, persilja, suola ja mustapippuri. Jos käytät inkivääriä, voit kuullottaa sitä sekä tuoreena että kuivattuna sipulien kanssa.



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Saganaki-juustoa ja vihreitä papuja

Lähikauppaan oli tullut saganaki-juustoa tyrkylle. En ollut aiemmin maistanut, mutta onneksi tuli tartuttua tähän tuotteeseen, sillä olipa ihan mielettömän hyvää!

Googlailin reseptejä ja vastaan tuli tämä leivitetty saganaki friteeratulla persiljalla. Modasin reseptiä hieman ja käytin kananmunaa korppujauhojen lisäksi. En myöskään tarjonnut ruokaa salaatin kera, vaan pakastepapujen, jotka myös saivat vähän leivitystä pinnalleen. Talvella kaipaa jotakin lämmintä ruokaa, ei niinkään kylmiä salaatteja.

Tämä papuresepti on parhaimmillaan tietysti silloin, kun saat tuoreita vihreitä papuja, mutta pakastekin toimii hyvin ja nopeasti. Sain tämän ohjeen teini-ikäisenä Puolasta ja maun lisäksi tässä miellyttää se, että tähän voi hyödyntää vanhan leivän jämät. Ei roskikseen vaan pannulle!

Kiitos nam!


Vihreät pavut murusilla

300 g vihreitä pakastepapuja
1–2 viipaletta kuivaa leipää / korppujauhoja
voita paistamiseen
suolaa

Jos leipä on pari päivää vanhaa, raasta se raastimella murusiksi. Jos vanhempaa ja todella kuivaa, voit surauttaa sen muruiksi vaikkapa blenderissä. Tällöin leipä menee kyllä suorastaan korppujauhoiksi, mutta se ei haittaa. Voit tietysti käyttää myös korppujauhoja.

Paista muruset ja pavut voissa kypsiksi. Pyörittele pannulla siten, että muruset levittyvät papuihin tasaisesti. Itse annoin papujen sulaa jonkun aikaa ennen paistamista. Pannun ei myöskään tarvitse olla tulikuuma, jotta muruset saavat kauniin kullanruskean värin ja saat pavut lämpimiksi kauttaaltaan. Ripottele lopuksi vaikkapa sormisuolaa papuihin.

Leivitetty saganaki-juusto friteeratulla persiljalla

1 kananmuna
korppujauhoja tai jos käytät leivänmuruja, n. 2:n leipäviipaleen murut
oliiviöljyä
Saganaki-juusto

persiljaa
sitruunaviipaleita

Riko kananmuna ja sekoita korppujauhot/leivänmurut siihen. Kääntele juusto seoksessa. Itse tein melko paksun seoksen, jolloin juuston paistaminen sujui siinä mielessä hyvin, että kimpale pysyi mainiosti kasassa. Alkuperäisessä ohjeessa kuitenkin neuvotaan, että jos juustosta valuu "juustohattaraa", se kannattaa kerätä kasan päälle.

Paista juusto öljyssä kypsäksi molemmilta puolilta. Juuston kypsyttyä kuumenna lisää öljyä pannulla ja friteeraa persilja siinä.

Tarjoa juusto persiljalla peiteltynä ja sitruunaviipaleiden kera. Purista sitruunamehua juuston päälle.

Rapea, friteerattu persilja oli yllätys. Tosi hyvää! Varmasti vähän nuupahtaneenkin persiljan voi hyödyntää tällä tavoin.


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kotijuusto

Mun kotijuusto on jollekin muulle munajuusto. Resepti on periytynyt mummon kautta äitille ja oletan, että resepti on alkujaankin Kanta-Hämeestä, jossa tällaista juustoa on perinteisesti syöty. Mulla on myös samantyyppinen resepti, jossa juusto paistetaan lopuksi, mutta en ole vielä kokeillut sitä.

1 l punaista maitoa
1 kuppi piimää
3 kananmunaa
1 kermaviili
1 1/2 tl suolaa
(yrttejä)

Kuumenna maito ja piimä kattilassa kiehumispisteeseen. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon kananmunat sekä kermaviili. Kiehauta ja nosta kattila huoneenlämpöön. Anna seistä kunnes hera erottuu ja jos ei ala erottua, lisää piimää.

Nostele juustomassa reikäkauhalla harsolla vuorattuun muottiin (itse en laittanut harsoa, vaan käytin pelkkää juustomuottia. Jos et omista muottia, tee kuten meidän mutsi, ja vuoraa puhtaalla ohuella tiskirätillä tiheäreikäinen siivilä ja nostele massa sinne). Sirottele nostelun lomassa juustomassan väliin suolaa ja yrttejä. Anna seistä vähintään muutama tunti tai vaikka yön yli. Laita joku paino muotin päälle, jotta juusto tiivistyy ja neste valuu paremmin pois.


Tämä juusto on tosi miedon makuista, mutta silti sitä tekee usein mieli. Kotijuusto on minusta juustoksi nopea valmistaakin, joten teen sitä toisinaan bileisiin ja aina jouluksi. Olen alkanut keräilemään juustomuotteja itselleni ja kavereille, kun niitä tulee niin usein varsinaissuomalaisilla kirppiksillä vastaan. Alla kuva tämänhetkisestä kokoelmasta.


torstai 16. tammikuuta 2014

Punajuuripesto

Haa, Tiinan punajuuritahnareseptistä innostuneena postaan oman lemppariversioni! Tein tätä punajuuripestoa ekaa kertaa vajaa viisi vuotta sitten ja siitä lähtien olen tehnyt sitä tasaiseen tahtiin yleensä juhliin, mutta joskus myös ihan vaan levitteeksi leivälle. Satsista tulee melko iso (kolmisen desiä) ja pesto on vegaanista. Viimeksi kippasin pestoa perunasalaatin päälle ja kas, vaaleanpunainen juhlasalaatti oli valmis. Peston alkuperäinen resepti on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

n. 3 dl valmista pestoa

2 punajuurta
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
30 g pinjasiemeniä
½ ruukkua basilikaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa tai balsamicoa
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Kuori ja kuutioi punajuuret ja sipuli. Kuori ja paloittele valkosipulinkynsi. Laita punajuuret ja sipulit kattilaan ja mittaan sekaan sen verran vettä, että ainekset peittyvät. Keitä punajuuret kypsiksi, noin 15 minuuttia. Valuta vesi kattilasta. Lisää pinjansiemenet, basilika, öljy, viinietikka, suola ja pippuri kypsien kasvisten joukkoon. Soseuta ainekset tasaiseksi sauvasekoittimella.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Paistetut ruusukaalit saksanpähkinöillä ja halloumilla

Ruusu- eli brysselinkaali on yksi talvisista suosikkiruuistani. Se on nopea, maistuva ja terveellinen aines. Plussana mainittakoon elokuusta aina tammikuuhun ulottuva satokausi; eipä noita tuoreita talviruokia liikaa ole. Nyt on siis viimeiset hetket saada tuoreita ruusukaaleja – ennen ensi elokuuta!

Siinä sitä on. Brysselinkaalia, saksanpähkinää, halloumia.


Tämä resepti on simppeli ja nopea arkiruoka, mutta siitä saa myös mainion lisän juhlavampaankin pöytään. Ja vegaanisen saa tietysti vaihtamalla halloumin vaikkapa kylmäsavutofuun.

Paistetut ruusukaalit saksanpähkinöillä ja halloumilla

500 g ruusukaalia
(reilu) 1 dl saksanpähkinöitä
1 pkt halloumia
kynsi tai pari valkosipulia

voita tai öljyä tai molempia paistamiseen
esim. hunajaa, vaahtera- tai muuta siirappia maun mukaan
mustapippuria

Poista kaaleista kanta ja halkaise isommat puoliksi. Poista mahdolliset kellastuneet uloimmat lehdet. Murskaa saksanpähkinät palasiksi. Paloittele halloumi, pilko valkosipuli.

Lämmitä öljy pannulla, paista ruusukaalit ja saksanpähkinät siinä, lisää mukaan valkosipuli ja mausteet. Halloumi on niin suolaista, ettei minusta tähän erityisemmin suolaa tarvitse, mutta lisää jos koet tarvitsevasi. Itselläni oli maariantuoksuheinäsiirappia (huh, mikä sana!), laitoin varmaan puolikkaan ruokalusikallisen verran. Vaahterasiirappi on klassinen yhdistelmä saksanpähkinöiden ja ruusukaalinkin kanssa.

Paista halloumi erikseen, jotta saat siihen rapsakan pinnan. (Itse otin sillä välin muut ainekset pois pannulta ja lisäsin takaisin halloumin ollessa kypsä.) Sekoita kaikki yhteen ja lämmitä hetki pannulla, jos ruusukaalit ovat ehtineet kylmetä.

Resepti on siis nopsa, täydellinen sellaisiin iltoihin kun tulet töistä kotiin ja ruokaa pitää saada ja vähän äkkiä.




perjantai 3. tammikuuta 2014

Mitä kaapista löytyy -lasagne

Tein jo jonkin aikaa sitten tätä lasagnea, toivottavasti muistan vielä kaikki ainekset ja suhteet. Pakastimessa oli pinaattia viime kesältä, jääkaapissa herkkusieniä, ruokakomerossa pekaanipähkinöitä ja tölkki kidneypapuja. Fetaköntsän ostin ihan varta vasten. Hohoo miten hyvää sapuskaa näistä aineksista syntyi!

Täyte
litra tuoretta pinaattia tai 150 g pakastepinaattia
öljyä paistamiseen
1 sipuli
1 pullea valkosipulinkynsi
pari kourallista herkkusieniä (tai enemmänkin jos siltä tuntuu)
kourallinen pekaanipähkinöitä (tai jotain muita pähkinöitä)
tölkki tai tötsä kidneypapuja (tai jotain muita papuja)
50 g feta (mieluiten aitoa tavaraa, ei mitään salaattijuustoa)
mustapippuria
(suolaa)
puolikkaan sitruunan mehu (tämä on tärkeä!)

Juustokastike (tee tuplasatsi jos tykkäät oikein kosteasta lasagnesta. Fetaa voi olla silti sama määrä)
25 g voita
½ dl vehnäjauhoja
½ l maitoa
150 g fetaa
mustapippuria

Silppua ensin pinaatinlehdet jos ne ovat suuria, silppua sipuli ja valkosipuli, viipaloi herkkusienet, rouhi pähkinät ja kuutioi feta.

Ryöppää tuore pinaatti, puristele lävikössä kuivaksi ja laita pannulle öljyn kanssa. Pakastepinaatit voi sulattaa kuivalla pannulla ja lisätä öljy vasta sitten, kun neste on haihtunut pinaatista. Lisää sekaan sipulit ja kuullota hetki, sitten herkkusienet, pähkinät ja kidneypavut. Lisää lopuksi täytteeseen tarkoitettu feta. Kuullota kaikki aineksia kunnes ne pehmenevät hieman, mutta pysyvät suht kiinteinä.

Purista joukkoon sitruunaa, rouhi mustapippuria ja lisää suolaa, jos haluat. Juustokastikkeessa on kyllä sellainen köntti fetaa, että suolaa ei tarvitse välttämättä ollenkaan. Nosta pannu pois levyltä ja tee seuraavaksi juustokastike.

Sulata voi, lisää vehnäjauhot ja vatkaa maito vähitellen kastikkeeseen. Pienennä lämpöä ja lisää sekaan fetakuutiot, sekoittele kastiketta niin että juusto sulaa.

Laita uunivuoan pohjalle ensin täytettä, sitten juustokastiketta ja lasagnelevyt. Jatka kasaamista niin, että päällimmäiseksi tulee juustokastiketta. Rouhi lasagnen päälle vielä mustapippuria. Paista lasagne 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Ikinä en ole kaunista lasagnekuvaa ottanut enkä ota. Mutta oijoi mikä maku! Upeeta onnistua näin pitkällisesti valmistettavassa ruuassa. Mun mielestä lasagnessa pitää maistua kunnolla juusto ja hyvin muhineet raaka-aineet eikä pelkkä valkokastike ja makaroni. Tässä setissä oli kyllä maut kohdallaan, eli vaimopassiin tuli taas leima!