torstai 3. joulukuuta 2015

Vinkki vegaanisiin jouluresepteihin

Voi miten hyvänkuuloisia ja -näköisiä reseptejä Vegaaniliitto onkaan julkaissut jouluksi!

Mun mies tekee yleensä jouluisin meille seitanpaistoksen ja munakoisosillikin on jo ennestään tuttua, mutta tänä vuonna taidetaan väsätä myös nuo viiniset belugalinssit. Ja jos nyt oikein väkertämään ryhdytään, kyllä kookobaileyskin kuulostaa houkuttelevalta...



Todella kauniisti kuvattu ja taitettu reseptikokoelma löytyy täältä. Kansikuvan lainasin samasta osoitteesta. Tykkään!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Menemen ja muhammara

Parempi postata reseptit erittäin myöhään kuin ei milloinkaan, eikös juu? Eli tässä pari reseptiä meidän kesän kokkaus- & kuvaussessiosta. Molemmat reseptit ovat Eat Istanbul -kirjasta, jota suosittelen lämpimästi. Kirjan kauniit kuvat ja ihanat reseptit vievät ruoka- ja fiilistelymatkalle lempikaupunkiini. Sekä muhammara-tahnaa että menemen-munakasta syödään Istanbulin lisäksi Lähi-idässä, joten molemmista on olemassa erilaisia versioita.

Menemen-munakas. Kuva: Susanna Kaapu (allekirjoittanut rajasi kuvaa)


Menemen (neljälle)
3 rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen punasipuli (n. 120 g) ohueksi siivutettuna
2 vihreää paprikaa karkeasti hienonnettuna
2 kypsää tomaattia (n. 280 g) pilkottuna
1/2 tl (ruoko)sokeria
4 munaa, kevyesti vatkattuna
karkeaa suolaa (merisuolaa, sormisuolaa, suolankukkia) ja mustapippurirouhetta

Tarjoiluun
150 g fetaa murustettuna
tuoretta minttua
oliiviöljyä

Lämmitä oliiviöljy suurella paistinpannulla. Freesaa sipuli- ja paprikasilppuja kunnes ne pehmenevät, noin 5–7 minuuttia.

Lisää tomaatit ja sokeri, kypsennä noin 7–8 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes tomaatit ovat pehmeitä ja suurin osa nesteestä haihtunut. Lisää melko reippaasti suolaa ja mustapippuria. Lisää kevyesti vatkatut kananmunat kokoajan sekoittaen noin 3–4 minuuttia tai kunnes ne jähmettyvät.

Murusta päälle fetaa, tuoretta minttua sekä oliiviöljyä. Tarjoile heti. Vaalea rapeakuorinen leipä sopii hyvin kyytipojaksi.


Menemen-munakas on mehevä ja täyttävä. Kuva: Susanna Kaapu


Teen talvisin menemen-munakkaan säilyketomaateista, kun tuoreet tomaatit eivät ole parhaimmillaan. Aina ei ole fetaa ja tuoreita yrttejä tarjolla, mutta ei haittaa, menemen on superhyvää ilman niitäkin!


Muhammara kuudelle

3 rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 palaa vaaleaa leipää kuori poistettuna tai 30 g leivänmuruja/karkeita kurppujauhoja
1 tl kuminansiemeniä
80 g saksanpähkinöitä karkeasti hienonnettuna
2 rkl turkkilaista paprikatahnaa (biber salçası)
1 rkl tomaattipyrettä
karkeaa suolaa (merisuolaa, sormisuolaa, suolankukkia) ja mustapippurirouhetta

Lämmitä oliiviöljy paistinpannulla. Freesaa sipulia ja valkosipulia kunnes ne pehmenevät ja muuttuvat kullankeltaisiksi, noin 7–8 minuuttia.

Siirrä kuullottamasi sipulit blenderiin. Revi joukkoon leivänpalat, lisää kuminansiemenet ja melko reilusti suolaa, rouhi sekaan mustapippuria ja blendaa ainekset tasaiseksi tahnaksi.

Lisää saksanpähkinärouhe, paprikatahna ja tomaattipyre ja blendaa taas tasaiseksi tahnaksi. Siirrä tahna kulhoon ja tarjoa leivän kanssa.

Muhammara-tahna. Kuva: Susanna Kaapu
Muhammara tuntuu minusta tosi voimakkaan pähkinäiseltä, kun en ole kovin tottunut saksanpähkinöihin. Mutta samalla se antaa tahnalle hienostuneemman maun, kuin mitä esimerkiksi cashew-pähkinät tekisivät. Kuminansiementen ansiosta ruoansulatuskin tykkää muhammarasta.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Leuhkat eväät Tampereella: Pikkubistro Kattila

Leuhkiksessa ei ole ollut kovinkaan montaa ravintola-arvostelua, mutta nyt päätin kirjoitella kokemuksestani tamperelaisessa Pikkubistro Kattilassa.

Yksi syy raflapostausten vähyyteen on ehdottomasti nolotus, joka mulle syntyy ruokien kuvaamisesta ravintolassa. Normihan se nykyään on kaivaa esiin kamera ja napata foto ennen ruokailua, mutta jotenkin mulle ihan ylivoimaista. Postaan harvoin kuvia ruoasta minnekään ja vielä harvemmin ulkona syödessä. Johtuu sekä siitä, että olen vastarannan kiiski ja vanhoillinen luddiitti, mutta myös siitä, että unohdan kuvaamisen. Syön mieluummin kuin sometan – vaikkakin on sanottava, että vinkki tähän ravinteliin tuli Twitterin avulla, huudeltuani siellä apua Tampereen nykyisestä tarjonnasta. (Mitäköhän seuraavaksi, snapchattaan ruokakuvia ja -videoita päivät pääksytysten?)

Olimme kesälomamatkalla ja tiesimme Kattilan suhteellisen uudeksi paikaksi, joten varasimme pöydän hyvissä ajoin. Turisteina kun emme tienneet millaista ryntäystä raflaan oli odotettavissa. Olimme syömässä jo varhain, kello kuudelta, (että on sitten mahassa enemmän tilaa aamulla hotelliaamiaisella. Mainitsinko jo, että tykkään syömisestä?) joten olimmekin ravintolan ensimmäiset ilta-asiakkaat. Vaikka pian ihmisiä alkoikin ilmestyä paikalle, istuimme niin rauhallisessa kohdassa, että kehtasin kaivaa esiin puhelimeni ja näpätä kuvan ei vain yhdestä vaan jokaisesta ruokalajista. Hurraa! Ruokabloggaajamme siirtyi juuri 2000-luvulle!

Juu, seuralainenkin kuvasi safkoja, hän on siinä hommassa huomattavasti luontevampi.

Pikkubistro Kattila oli juuri muutamaa päivää ennen vierailuamme viettänyt yksivuotisjuhliaan ja paikka on ennättänyt laajentaakin neliöitään tässä ajassa. Tunnelma oli silti edelleen mukavan intiimi ja mutkaton. Palvelu oli ihan superhyvää koko ajan. Ensimmäiset ruokalajit tulivat vauhdilla, eikä jälkkärinkään saapumisaika tuntunut liioittelulta, mutta saimme silti jälkiruokaviinit tilaamatta, koska olimme joutuneet odottelemaan. Syykin pieneen odotukseen kerrottiin, sillä asiakkaita ilmestyikin illan mittaan enemmän kuin mihin oli varauduttu. Olimme nimittäin ainoat pöytävarauksen tehneet.

Alkujuomiksi pätevä tarjoilijamme ehdotti kuohuvaa, mutta päädyimme Gin & Toniceihin. Hinta femman, tarpeeksi lyhyt drinksu alkuun, ajoi asiansa. Arvostan myös sitä, että jos ravintola haluaa keskittyä viineihin, niitä pyritään myymään ja drinksuzembalot jätetään suosiolla muiden hommiksi.

Alkuruoaksi valitsin "Kattilan raikasta kesäsalaattia ja Viskilän tilan kukonpoikaa", seuralainen taas "Paahdettua valkosipulikeittoa". Näistä kahdesta keitto pesi salaattiannoksen 6–0. Pehmeään keittoon paahdettu valkosipuli toi aivan taivaallisen maun. Muistelen, että keiton päälle oli ripoteltu ainakin savustettu purjoa. Erittäin jees sekin!

Valkosipulikeitto


Salaatti oli annoksessani kyllä hyvää ja raikasta, mutta kukonpoika "nötkött" tyyppisenä puristeena oli pettymys. Syön todella harvoin kanaa ja harvassa paikassa saa eettisesti tuotettua kukonpoikaa, joten kun sitä saa, soisi sen olevan linnuksi tunnistettavassa muodossa säilykemäisen puristeen sijaan.

Pääruoaksi otimme molemmat "Kattilan kalalautasen, tilliperunaa ja lehtipersiljakastiketta". Kalat annokseen valikoituvat kuulemma aina sen mukaan, mitä kalastaja kulloinkin on lähivesiltä saaliikseen saanut. Meille tarjoiltiin savustettua lahnaa krokettimuodossa, haukimoussea sekä muikkuja ja sitruunamajoneesia. Tilliperunoiden lisäksi annoksissamme oli retiisejä, jotka sopivatkin kalan seuraksi mainiosti! Olimme molemmat tyytyväisiä annokseen. Muikuissa oli kyllä ronskisti suolaa jopa meidän makuumme ja olemme suolan ystäviä, joten ehkä joku muu ei olisi digannut yhtä lailla. Haukimousse ja savulahnakroketti sen sijaan olivat täyskymppi. Lehtipersiljakastike oli myös käsittämättömän hyvää.

Annokset olivat nättejä!

Kattilassa oli selvästi myös oivallinen viinivalikoima ja senttihinnat. Otin itse alkuruoan kanssa elsassilaista Riesling Domaine Vogtia, koska sillä hetkellä teki mieli tyylipuhdasta rieslingiä ja sitä sainkin. Pääruoalle valitsin katalonialaisen Hiruzta Txakolia, sillä sitä suositeltiin kala- ja äyriäisruokien knassa. Seuralainen oli ottanut samaa viiniä alkukeittonsa kanssa, johon se ei  sopinut, mutta kalaruoan kanssa katalonialaisviini futasi kuin FC Barcelona. Emme kumpikaan ole viinin asiantuntijoita, joten valitettavasti tämän antoisampaa analyysiä en näistä voi antaa, mutta olin tosi tyytyväinen näihin sekä bonuksena pöytään tulleeseen jälkiruokaviiniin, Château Le Clou Classiciin.


Spelttileipää!

 
Jälkiruoiksi tilasimme "Tyrnipannacottaa ja luomulakritsageeliä" ja "Passionhedelmä-mascarponemoussea, riisisuklaacrumblea ja vadelmamelbaa".  Erikoiskahveja ei ollut saatavilla, mutta suodatinkaffe oli hyvää ja täytti tehtävänsä.

Molemmat jäkiruoat olivat kauniita annoksia kukkineen kaikkineen. Seuralaisen tyrnipannacotta oli toimiva ja luomulakritsageeli luonteikasta. Oma passionhedelmä-mascarponemousseni kruunasi aterian ja itsetehty riisisuklaacrumble oli ihan sikahyvää!




Kaiken kaikkiaan olimme siis molemmat oikein tyytyväisiä hyvin sujuneesta ravintolakokemuksesta kun vierimme ulos ja kohti Tampereen yötä. Kiitos Pikkubistro Kattila, kyä tamperelaistev vaa kelpaa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Nokkospestoa, pastaa ja eka uppomuna!

Kirjoittelen myöhemmin meidän kokkauskokoontumisen loput reseptit, mutta nyt seuraa jotain ihan muuta. Korkkasin nimittäin hortoilukauteni kykkimällä takapihalta nokkosia pestoa varten. En ole tehnyt nokkospestoa aiemmin, mutta tästä lähtien teen! Pestosta tuli nimittäin lempinokkosruokani. Päätin testata uppomunan samalla kertaa, koska olen pantannut sen kokeilua jännittyneenä jo liian monta vuotta. Henri Alénin ohjevideon avulla homma hoitui helpommin kuin osasin odottaa.

Nokkospesto

n. 5 dl mitallinen nokkosta tiiviisti tumpattuna
2 kourallista pähkinöitä (laitoin cashewpähkinöitä)
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä sen verran, että pesto tuntuu sopivan notkealta (jos öljyn määrä hirvittää, jatka vesitilkalla)
mustapippuria
0,5-0,75 dl parmesania tai pari ruokalusikallista oluthiivahiutaleita
pari ripsaisua suolaa

Ryöppää nokkoset vedessä, eli laita huuhdellut nokkosenlehdet minuutiksi kiehuvaan veteen. Valuta ja siirrä blenderiin (sekoitushommat hoituvat myös korkeassa astiassa sauvasekoittimen kanssa). Lisää muut aineet ja surauta tahnaksi. Pesto saa jäädä karkeaksi.

Keitä pasta ennen uppomunia, jos haluat munien kanssa täyden työrauhan. Sekoita pesto kuuman pastan joukkoon.

2 uppomunaa

2 munaa
väkiviinaetikkaa
vettä

Riko munat mukeihin. Mittaa vesi kattilaan ja mittaa pikkukippoon väkiviinaetikkaa odottamaan seuraavaa vaihetta, älä sekoita sitä veteen vielä. Etikkaa tarvitaan 0,7 dl vesilitraa kohden. Itse mittasin 1,5 l vettä ja vajaan desin etikkaa.

Laita vesikattila kiehumaan. Anna veden kiehua hiljaksiin hetki, jotta veden happikuplat vähenevät eikä uppomunista tule rokonarpisia. Kun kuplia on vähemmän, lisää etikka veteen. Pyöräytä vesi kauhalla liikkeelle kattilassa ja lisää ensimmäinen muna veteen, aivan veden pinnalta. Pyöräytä kauhalla rauhallisesti uudelleen, jotta vesi pysyy liikkeessä. Lisää toinen muna. Älä panikoi, vaikka munat näyttävät välillä kietoutuvan yhteen, kyllä ne irti pysyvät, kun pidät veden kauhan avulla rauhallisessa pyörimisliikkeessä. Munien kypsentymisaika on makuasia. Henry Alén sanoo 2 minuuttia, itse pidin 3-4 minuuttia. Nosta valmiit munat reikäkauhalla vedestä. Ripsauta valmiiden munien päälle hieman suolaa.


No huh huh kuinka hyvää oli! Siitä huolimatta, että lorautin vahingossa väkiviinaetikkaa pestonkin joukkoon... Tästä ruuasta tuli kyllä uusi suokkari juuri tähän sesonkiin, kun suomalaisia ei-kasvihuoneessa kasvatettuja vihanneksia ei vielä paljon ole. Ja olipa halpaa!


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kokkauskookontuminen osa 1: Pinaatti-kikhernekiusaus ja jogurttidippi

Kun tätä blogia aikanaan perustettiin, yhdisti meitä kirjoittajia rakkaus Lähi-idän ruokaan ja ruokakultuuriin. Hävettävän vähän tähän innostukseen nähden olemme kirjoitelleet mitään reseptejä tai matkakokemuksia tänne tuolta suunnalta maailmaa. Päätimme ryhdistäytyä nyt tämän aihepiirin suhteen ja luvassa onkin monta reseptiä Turkista ja Libanonista.

Itselleni muita ruokarakkauskohteita ovat myös Pohjois-Afrikka ja Georgia, joissa onkin tiettyjä yhteneväisyyksiä ja samoja vaikutteita kuin aiemmin mainituissa. Georgiassa en ole koskaan käynyt, mutta jos vastaan tulee gruusialainen ravintola, minut löytää sieltä. Hyviä ja huonoja niistä löytyy, mutta oivallisen kohdatessaan voi kiitellä luojaansa.

Tässä kaikki kokkailumme yksissä tuumin.
Kuva: Susanna Kaapu
Mutta palataanpa siihen, miten voin luvata näitä reseptejä tulevaksi. No me saatiin siis maailman paras idea siitä, miten keräännytään kokkaamaan yhdessä JA houkutellaan ruoalla paikalle loistava valokuvaaja. Kyllä! Neronleimaus!

Niinpä marssimme eräänä perjantaina Turun Deli Marketiin, kauppaan, josta saa mitä ihminen nyt vaan keksii suurin piirtein pyytää. Lauantaina köröttelin kuvaaja kyydissäni Jaanan luo landelle ja sitten vaan hihat heilumaan. Meillä oli siis hämäläismuijien kokoontumisajot Varsinais-Suomen maalaismaisemissa, kun kaksi näistä kokkasi ja yksi kuvasi. Paikalla oli myös yksi karjalainen mies ja yksi tanskalais-ruotsalainen pihakoira, sekä pullo alkoholitonta valkoviiniä. Hurjaa – tiedän!

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira kesti hämäläismuijat, vaikka koville otti. Ymmärsimme, hormonit saa parhaimmatkin meistä joskus vähän murjottamaan. Kuva: Susanna Kaapu 

Itse päätin kokeilla menussamme mm. Pinaatti-kikhernekiusausta ja Jogurttidippiä joiden molempien reseptit löytyvät  Maggie Lindholmin ja Marja Lindforsin Libanonin makuja -kirjasta.

Kuva: Susanna Kaapu

Pinaatti-Kikhernekiusaus

250 g kikherneitä
500 g tuoretta pinaattia
3 keskikokoista sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 1/2 tl jauhettua mustapippuria
2 tl suolaa
muskottipähkinää
meiramia
2 sitruunaa
paistamiseen 1 dl oliiviöljyä

Liotin kikherneitä yön yli kotona ja pakkasin mukaan Jaanan luo. Perille päästyäni ryhdyin heti keittelemään kikherneitä, sillä joskus ne kuivatut vaativat tunninkin keittoajan, toisinaan ne tuntuvat kypsyvän nopeamminkin. Vähemmillä emäntähuseerauksilla varustettu ihminen toki hankkii kikherneensä säilykkeenä, mutta tässä tapauksessa suunnitelmat oli tehty jo hyvissä ajoin, joten kuivatut herneet olivat luonteva valinta.

Pinaatti hienonnetaan, sipuli leikataan (alkuperäisessä ohjessa puolikuun muotoon, mutta minä tein hakkeluksempaa) ja valkosipuli viipaloidaan.

Sipuli kuullotetaan öljyssä, minkä jälkeen lisätään valkosipuli sekä keitetyt kikherneet. (Joku vinkkasi joskus, että jos haluaa kikherneiden säilyvän ehjinä, kannttaa keittoveden antaa jäähtyä ennen kuin siivilöi herneet. Aina ei toki ehdi, mutta joskus on kiva hifistellä.)

Lisätään mausteet ja hienonnettu pinaatti. Kypsennetään n. 35 minuuttia välillä sekoittaen. Sitruunoiden mehun puristin sekaan vasta ennen tarjoilua ja sekoittelin.

Muunsin reseptiä mausteiden osalta. Suolaa laitoin vähintään tuon 2 tl, koska kaikki ruokailijat tunnustivat tykkäävänsä suolasta, originaalissa oli vain 1 tl. Jätin maustepippurin pois ja käytin sen sijaan muskottipähkinää ja meiramia, molempia varmaankin reilut ripaukset.

Pinaatti on yksi lempiaineksistani, samoin kuin kikherneet, joten tämä ruokalaji oli varman päälle pelattu omiin makuhermoihini. Sitruuna toi raikkautta, vaikka maut erottuivatkin kypsyttelyn ansiosta hyvin. Mukavan ruokaisa, mutta sopii ehdottomasti tällaiseen ateriaan, jolla on paljon muitakin ruokalajeja ja makuja tarjolla. Teen varmasti uudestaankin!

Tämä ruoka syödään Libanonissa leivän kera. Meidän emäntähuseeraukset jäivät leivän osalta tuolla erää väliin ja oikaisimme ostamalla jättimäisiä leipiä Deli Marketista. Ja juu, noita torkkupeiton kokoisia jättejä paljastui pakkauksesta neljä! Saimme nelistään tuhottua aterialla muistaakseni kaksi.


Nam! Jogurttidippi! Kuva: Susanna Kaapu


Jogurttidippi

4 dl maustamatonta jogurttia
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
paprikajauhetta


Tämä on maailman helpoin valmistettava. Varsinkin jos delegoi sen valmistuksesta vaikeimman osan Jaanalle, kuten itse tein. Ostosretkemme päätteeksi kun fiksuina laitoimme ruoka-aineet kokkailutilan haltijalle tietty mukaan, niin illalla tajusin kotona, että hei, dippi piti aloittaa jo tänään.

Eli aivan ensin jogurtti valutetaan kahvinsuodattimessa yön yli. Jaanan tehtyä tämän operaation, jouduin itse peräti sekoittamaan joguun suolan, kaapimaan koko komeuden tarjoiluastiaan sekä valuttamaan oliiviöljyn ja koristelemaan parikajauheella.

Libanonilaiset syövät tätä Libanonin makuja -kirjan mukaan aamiaisella paistetun kananmunan ja kuivatun timjamin kanssa! Myös alkuapalana tätä käytetään leivän ja tomaatin sekä mintun ja oliivien kera. Minusta tämä kastike toimi ihan törkeän hyvin meidän muiden mezzahien (alkuruokalajitelma libanonilaisittain) kanssa. Odottakaas kun Jaana pääsee vielä postaamaan omat tahnansa ja ruokalajinsa osassa 2...

Tässä vielä kuvat hoummuksesta ja tahinidipistä, jotka eivät päätyneet nyt resepteiksi. Kuva: Susanna Kaapu 

Joimme tosiaan alkoholitonta viiniä ruokiemme kanssa. Harvinaista Suomessa, kukaan ei ollut edes raskaana tai alkoholisoitunut, mutta näin kävi. Ja pidimme tästä putelista kaikki. Kelpo vaihtoehto ruokajuomaksi: riittävän viinimäinen, mutta kevyt ja kuiva. Hyvä valinta kesäjuomaksi.

Kuvan lähde: Alko

Vielä kerran kiitokset kivasta kokkailupäivästä kaikille osallisille, näitä täytyy harrastaa useamminkin. Ja kiitos Susanna Kaapu, kerrankin meidän blogissa on myös kauniita kuvia!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Turun ravintolat osa 1 – vinkit ei-niin-ilmeisiin paikkoihin

Täytyy sanoa, että olen nykyiseen Turun ravintolamaailmaan tavattoman tyytyväinen. Ainoat asiat, joita kaipaan ovat hyvä aamiaispaikka (Jaana tosin juuri vinkkasi mulle yhdestä, jonka haluan mennä tsekkaamaan...) ja joku lähi-idän ruokia tarjoava mesta. Olisko joku libanonilainen aloittamassa ravintolaa Turkuun? Uusia paikkoja tuntuu syntyvän hyvää tahtia ja itse odotan jo kuola valuen Ovo Osteria Romanan testausta! Kuvaavaa Turun ravintolatarjonnassa on, että suuri ja mahtava S-ryhmä on joutunut sulkemaan  ravintoloitaan kilpailun (ja tason) kiristyessä.

Usein Turun ravintoloita käsittelevät jutut niin lehti- kuin blogimaailmassakin jäävät samojen varaan. Mami, Kaskis, Pizzarium, Gaggui ja muut ovat toki mahtavia, mutta kirjoitetaanpa postaus vähän vaihtoehtoisista paikoista. Niistä, joita ei kirjoiteta ihan niin paljon. Tai joihin mennä jos ei ole laittamassa vähintään kuuttakymppiä ravintolaillalliseen. Tai jotka ovat auki ainoastaan lounasaikana. Tai joista ehkä kaikki paikallisetkaan eivät ole kaikki kuulleet.


Delhi Darbar – Turun paras intialainen ravintola
Tämä on nyt lähinnä vinkkinä ei-turkulaisille, paikalliset varmasti tämän tuntevat. Kun muutin Turkuun, ihmettelin paikkakunnan intialais-/nepalilaisravintoloiden vähyyttä. Helsingissä kun oli tottunut suorastaan yliedustukseen tässä genressä. Melkein kymmenessä vuodessa ajat ovatkin muuttuneet ja nykyisin Turustakin löytyy useampia. Paras ja kaunein on Delhi Darbar. Sellaista murhetta ei olekaan, mitä heidän koftansa tai paneerinsa ei poistaisi. Paikka on täynnä lähes aina, joten erityisesti lounaalle isommalla porukalla mennessä kannattaa varautua jonottamaan pöytää. Iltaisin ja viikonloppuisin suosittelen pöytävarausta, en muista onko se lounaalle edes mahdollinen. Kasvisruokaahan intialaisista saa aina, vegaanisista versioista en osaa sanoa. Laktoosittomia ja gluteenittomia ruokalajeja on ainakin saatavilla.
Paikan pitäjät taitavat muuten olla Intian sijaan Bangladeshistä, jos oikein muistan. Ja omistaja on tainnut asua myös Ruotsissa, joten han serverar på svenska också! Ja ruokaa saa mukaan, se on itsellä oikea perinne jostain reissusta väsyneenä tullessa: Darbarin kautta kotiin ja hiilaripössis päälle.

Hämeenkatu 8


Komppeli – lounasruokaa taidolla hyvistä raaka-aineista 
Onko meillä muuten muita kuin hippilukijoita? Jos olet leikkeiden ystävä, mene Komppeliin. Itsehän en moisista ymmärrä lihavammaisena tuon taivaallista, mutta kalapullat, salaatit ja muut herkut osuvat ja uppoavat meikäläiseen kyllä. Sen verran hehkutusta olen myös lihansyöjiltä kuullut, että kehtaan yli 30 vuotta toiminutta paikkaa suositella.  Ja juu, homma on myös päivittynyt vuosien varrella uusien omistajien myötä. ;)

Jos olet kasvissyöjä, tsekkaa lista etukäteen, täältä ei aina löydy vaihtoehtoja. Henkilökunta on kyllä palvelualttiin tuntuista ja kerran olen etukäteen soittanut ja kysellyt, onko mahdollista saada jotakin listan ulkopuolelta, jolloin se onnistui. Ex temporena ei ehkä niinkään kannta lähteä kokeilemaan. Tässä raflassa ulospäin näkyy jälleen vähän kyseenalaisen näköinen "logo"teippaus, mutta sisustus on itse asiassa sisällä silmää miellyttävän moderni ja mutkaton. Ja annokset ovat myös tyylikkäitä sekä oikeasti hyvistä raaka-aineista rakennettuja. Täällä myös palvelu pelaa juuri niin ystävällisesti ja mutkattomasti kuin lounaalla kuulukin.

Puistokatu 3


Turun kasvisravintola  – Betel
Tästä paikasta puhutaan usein vain "Beettelinä" siitä syystä, että ravintolan tilat ovat Turun Betel-kirkossa. Osoite on Yliopistonkadulla, mutta tänne pitää löytää tie halki portaiden ja sisäpihan. Ja tänne suunnistaminen on ehdottomasti vaivan arvoista. Tila on jotenkin symppis "seurakunnankerho" hengessään, kaunis uskonnollinen seinämaalaus menneiltä vuosikymmeniltä on ainoita asioita, jotka vihjaavat tarkemmin missä ollaan.

Ruoka on maukasta ja terveellistä. Täällä tulee kylläiseksi, muttei sellaista ällöähkyä. Joka päivä tarjolla on itseleivottuja sämpylöitä ja melko lailla kauden mukainen salaattipöytä. Lämpimistä ruoista on mainittava erityisesti joka tiistainen lasagnepäivä: silloin on aina ruuhkaa.

Kasvisravintolasta voi tilata myös cateringiä. Itse olen tilannut heiltä myös isoihin juhliin salaatteja, jotka olivat erinomaisia, ystävä taas on hankkinut ainakin viininlehtikääryleitä täältä.

Yliopistonkatu 29 a


Cantina Azteca – eteläamerikkalaisia makuja myös sunnuntaisin
Turkuun on tullut viime vuosina oikea meksikolaisen keittiön vallankumous (mielenkiintoisimpana mielestäni Mex-Mex). Cantina Azteca on toiminut jo useamman vuoden, eikä se edusta anoastaan meksikolaista keittiötä, vaan latinalaisamerikkalaista kokkausta rennolla otteella.

Turussa on sunnuntaisin se suomalainen ongelma, että harva ravintola on auki. Cantina Azteca on niitä poikkeuksia, jotka avaavat uskollisesti ovensa myös sunnuntaisin. Älä pelästy isoa, 90-luku -henkistä logoa, joka paikan ulkopuolella helottaa. Graafisen suunnittelun ontuminen ei tarkoita huonoa ruokaa.

Raaka-aineet ovat hyviä ja keittiössä toimitaan huolella. Palvelu on ainakin omalla kohdalla ollut aina moitteetonta. Itse tykkään näin tuhdeista safkoista lähinnä dagen efter -mainingeissa, mutta monelle saattaa sopia muutoinkin. Kasvissyöjät otetaan mallikkaasti huomioon ja vegaanisia versioita löytyy myös. Ravintola on aivan keskustassa, hurmaavassa vanhassa kivitalossa ja sinne kiivetään symppikset portaat. Cantina Aztecan yhteydessä on myös Bar Papu, jossa olen kerran nauttinut sairaan hyvää margaritaa helteellä. Samaa varmaankin saa myös Cantinan puolelta.

Eerikinkatu 8


Meiltä on tulossa tähän postaukseen vielä ainakin kakkososa, jonka Jaana saa vuorostaan laatia. Näitä mediapeitossa olevia helmiä kun on Turussa monia!

torstai 26. helmikuuta 2015

Jugurttinen lammaspasta

Jonkin aikaa sitten teki mieli LIHAA. Mun lihanhimo kohdistuu lähes poikkeuksetta lampaanlihaa, joten ei muuta kun pakastinta kaivelemaan, tilasin nimittäin taas loppuvuodesta puolikkaan karitsan Sikka-Talun lammastilalta, joten lihassa löytyy. Päätin kokeilla tehdä karitsanjauhelihasta jugurttista pastaa, inspiraationa Istanbulissa syömäni lammas-jugurtti-pastaherkut.

4 annosta

500 g karitsanjauhelihaa (luomua, eiks jeh)
1/2 munakoiso
oliiviöljyä paistamiseen (munakoisolle reippaammin, jauheliha & sipuliseokselle vähemmän)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 oksa tuoretta rosmariinia tai 1 tl kuivattua
1 tl kuivattua salviaa
(1 tl lammasmaustetta tai 1/2 tl kuivattua minttua)
mustapippuria
suolaa maun mukaan (n. 1-2 tl)
3-4 dl paksua luonnonjugurttia (esim. pappajugurttia)

Pastaa neljälle

Laita pastavesi kiehumaan ja mausta se kunnolla suolalla. Silppua sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuutioi munakoiso, laita kulhoon ja ripottele suolaa päälle.

Voit ruskistaa munakoisokuutiot eka pannulla, kaataa ne takaisin kulhoon, pyyhkäistä pannu ja jatkaa sillä jauhelihan paistoon. Voit myös kuullottaa munakoisokuutiot erikseen omassa pannussa.

Kuullota munakoison jälkeen sipulisilppua pannulla, lisää jauheliha ja hetken päästä valkosipulisilppu. Ruskista jauheliha sellaisella keskilämmöllä, ettet käräytä samalla sipulisilppua. Pienennä lämpötilaa, lisää munakoisokuutiot sekaan ja mausta.

Sammuta liesi ja lisää jugurtti pannulle. Sekoittele se jauhelihan joukkoon. Jaa pasta lautasille ja kauho kastike pastan päälle.



Tämä ruoka ei ole nättiä, mutta tosi nopeaa, iisiä ja superhyvää! Suosittelen arkiruuaksi. Lämmittäessä kastikkeen koostumus tietty muuttuu, mutta söin pastakastiketta hyvällä ruokahalulla pari päivää valmistuksen jälkeenkin.


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kardemummalohi

Ostan lohta melko harvoin, koska pyrin viherpiiperryspäissäni suosimaan kestävämpiä kalalajeja. Päädyin kuitenkin tällä kertaa lohimötkäleeseen, kun mieli teki kardemummalohta. Olen tehnyt tätä Pipsa Hurmerinnan Pipsan keittiössä -kirjasta löytyvää lohta pari kertaa aiemminkin. Resepti on tosi iisi ja nopea ja tuo kivaa vaihtelua lohen maustamiseen.

Neljälle

 lohifile (á 150 g) per syöjä
1 luomusitruuna

Kastike
1 tl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
1 dl vaahterasiirappia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa.

Suojaa uunipelti leivinpaperilla ja nosta lohifileet pellille. Voitele fileet kastikkeella ja kypsennä uunissa n. 10 minuuttia. Purista lohen päälle hieman sitruunamehua.

Syötiin lohi tällä kertaa bataattiranskalaisten kanssa. Olipa mahtava oranssi ruokasetti!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Hitokseen hyvä ja terveellinen pasta!


Olin haaveillut härkäpapupastan testaamisesta siitä saakka kun olin lukenut tämän jutun. Olen ennenkin hehkuttanut härkäpavun ominaisuuksia ja se on suotta alikäytetty raaka-aine. Se on oikein laitettuna maukasta (varsinkin tuo linkkaamani keitto)!

Tänään lopulta bongasin härkäpapupastan (en tosin gluteenittomana) ja vaikka se varsin tyyris olikin (330 g yli neljä euroa). oli pakko kokeilla. Eikä suotta! Keittyi nopsasti, pysyi kasassa kuten pastan kuuluukin ja suutuntumakin oli mainio. Ehkä hieman "kevyemmän" oloinen purutuntu kuin tavispastassa, mikä ei ollut mielestäni lainkaan huono asia. Plussaa myös kauniista ja houkuttelevasta pakkauksesta! Mikäli olet proteiininsaannista huolissasi, tässä on 20 % proteiinia, kiitos papujen.

Samalla tuli synnytettyä vahingossa ihan pirun hyvä soosi tähän kylkeen. Oli joku vitamiinipuutos; teki mieli kaikkea mahdollista terveellistä. Vasten todennäköisyyksiä tästä tuli niin hyvää, että tulee ihan vakkariohjelmistoon mun keittiössä. (Jaana, sä tykkäisit tästä kans!)

Suosittelen tofuksi tätä Taifun-Tofun rossoa. Se pysyy kasassa jämäkästi ja tuo ehdottomasti makua kastikkeeseen.
Kuva täältä


Vegaaninen ja hitokseen hyvä pastakastike 2–3:lle

Reilusti oliiviöljyä
1/2 sipuli
1/3 iso fenkoli
200 g Tofu Rossoa
500 g paseerattua tomaattia
1–2 lehtikaalin lehteä
tuoretta basilikaa
2 rkl oluthiivahiutaleita
1 rkl ketsuppia
suolaa
mustapippuria
ripaus juustokuminaa
ripaus kanelia

Pilko sipuli ja fenkoli, kuullota ne laajassa kattilassa, jossa on reilu määrä oliiviöljyä. Älä käytä liian kuumaa levyä. Kuutioi tofu ja heitä nekin kattilaan, lisää oliiviöljyä vielä jos siltä näyttää. Tarkista, että sipuli ja fenkoli ovat kuullottuneet ennen kuin lisäät paseeratun tomaatin. Itse paistoin tofua hetken ennen kuin kaadoin tomaattisoosin messiin. Voit myös lopuksi hölskytellä vettä purkissa saadaksesi kaiken matskun irti, tässä kastikkeessa veden lisäys ei haittaa.

Pilko lehtikaali melko pieneksi sillä välin kun kastike alkaa keittyä ja lisää se sekä mausteet, ketsuppi ja oluthiivahiutaleet tässä vaiheessa. Oluthiivahiutaleet ovat osalle tuntemattomamia, mutta ne ovat nerokas keksintö. Korvaavat parmesaanin tai muun juuston usein vegaanisessa keittiössä, käytän itse kun en halua juustotukkoa tai kun juustoa ei ole. Joskus myös juuston lisäksi! Näissä kun säilyvyys on mainio, pelastavat niinä hetkinä kun jääkaapissa ei ole mitään. Oluthiivahiutaleissa on myös B-vitamiinia ja foolihappoa, eli ovat osana nyt tätä superterveellisyyttä tässä reseptissä. (Oletan että kaikki tuntevat jo lehtikaalin superruokamaineen.)

Tässä vaiheessa anna enää kuplia ja makujen vetäytyä, tämä ruoka on kyllä nopeasti valmis ja erittäin sopiva arkiruoaksi. Tuota härkäpapupastaa mittasin kuiva-aineena neljä kourallista keittymään, tuli kaksi ei-jättimäistä annosta. Kastiketta jäi vielä yli, joten siitä riittää kyllä kahdelle suurempiruokaisellekin tai sitten kolme normaalimpaa.

Suosittelen! Muutkin kuin vegaanit tykkää varmasti!

torstai 29. tammikuuta 2015

Vegaaninen kaalilaatikko

Sain tämän vegaanisen kaalilaatikkoreseptin Tiinalta viitisen vuotta sitten ja postasin sen aikoinaan Herkkuruoka-blogiin. Syön kyllä lihaisaa kaalilaatikkoa jos sitä jossain tarjotaan, mutta omassa keittiössä valmistuu aina tämä vegaaninen versio. Tätä laatikkoa on tarjottu lihisteillekin menestyksekkäästi.

1/2 – vajaa 1 kaalikerä
3 dl kuivaa soijarouhetta
1 dl kuivia punaisia linssejä
1 sipuli
5 dl kaurakermaa
1 rkl meiramia
mustapippuria (pyöräytin myllystä 20 kääntöä)
2 tl suolaa

Suikaloi kaali ja pilko sipuli. Kuullota silppuja ja soijarouhetta öljyssä tai voissa pannussa tai kattilassa, yhdessä tai erikseen. Jos on pieni astia niin tee homma parissa erässä.

Sekoita kaali-sipuli-soijarouheseokseen huuhdellut punaiset linssit, mausteet ja kaada päälle kaurakerma. Lykkää laatikko uuniin ja kypsennä 175-200 asteessa tunnin verran. Älä paista liikaa, ettei laatikko kuivu.



Ei mikään kaunein ruoka, mutta halpa ja erittäin hyvä! Tällä kertaa linssien ja soijarouheen määrät menivät sekaisin, mutta ei haitannut lopputulosta, eli soveltaa voi miten tykkää.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Helppo maapähkinävoi

Oon maapähkinävoiaddikti. Jos jääkaapista löytyy maapähkinävoita, hiipparoin purkille yleensä useamman kerran päivässä maistelemaan. Uusi suosikki on maapähkinävoi omenalohkojen kanssa, ah! Luonnonjugurtti, omena ja maapähkinävoi blenderiin. Paprika-maapähkinäkeitto (jota vatsa on täynnä just nyt), satay-henkiset kastikkeet, kaikki maapähkinävoinen menee.

Päätin sunnuntaina koklata tehdä maapähkinävoita vihdoin itse. Tsekkailin ohjetta Terveen hyvää -blogista, mutta laiskana tyyppinä päätin oikaista ainoan työläämmän työvaiheenkin yli, eli pähkinöiden kuorimisen.

Purkillinen ( 400 g) maapähkinävoita

400 g kuorellisia luomumaapähkinöitä
Ei muuta!

Kaada pähkinät uunipellille tai suureen uunivuokaan (paahtuvat tasaisemmin, jos ovat yhdessä kerroksessa). Paahda pähkinöitä 170 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia (riippuu uunin tehosta, vahdi vähän ettei pähkinät kärähdä). Ota paahtuneet pähkinät uunista ja anna niiden jäähtyä hetki.

Kaada neljäsosa pähkinöistä blenderiin (tai korkeaan astiaan, jos käytät sauvasekoitinta hienontamiseen. Tällöin voi olla ihan paikallaan myös hienontaa pähkinöitä vähän veitsellä, että sauvasekoitin jaksaa survoa). Surauta pähkinät jauheeksi ja lisää samanmoinen satsi sekaan. Toista tämä vielä pari kertaa, kunnes kaikki pähkinät ovat blenderissä. Anna laitteen jauhaa pähkinäjauhe notkeaksi voiksi. Tähän menee laitteen tehosta riippuen muutamasta minuutista 10 minuuttiin.

HUOM! Mun Kitchen Aid jaksoi pyörittää massaa hienosti, mutta jos oma laite osoittaa hyytymisen merkkejä, anna laitteen hengähtää hetki. Ja jos laite on pienempi, tee satsi kahdessa erässä (neljäsosan + neljäsosa jauheesta voiksi, tyhjennys, 10 minsan lepo laitteelle ja sitten toinen satsi).



No niin, tästä purkistahan näkyy jo pohja parin päivän käytön jälkeen. Mies on saanut ehkä lusikallisen. Luulen, että viikonloppuna pitää tehdä uusi satsi. Suosittelen kyllä testaamaan, on niin iisiä! Ja paahdetut kuorelliset maapähkinät ovat hyviä sellaisenaankin.

Leipäjuusto-makaronilaatikko

Makaronilaatikko lienee jokaiselle tuttu ja varsinkin lapsiperheiden arjen kunkkuja. Sain ystävältä reseptin, joka twistaa klassikkoa pikkuisen, muttei vie tuttua ja turvallista makua liian kauas. Eihän tätä loodaa saa viedä mihinkään liian eksoottisen suuntaan; sehän pilais koko idiksen. Tähän versioon ei tule kananmuna-maitoseosta, mutta lopputulos ei ole silti liian vetinen.



Leipäjuusto-makaronilaatikko
7 dl makaronia (itse käytän täysjyvää)
1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 sipuli
n. 3,5 dl tummaa soijarouhetta + vettä sen verran että rouhe kostuu.
2 rkl jauhelihamaustetta
1/2 kiekko leipäjuustoa (tai sen verran kuin tykkäät), niissä on n. 300 g juustoa muistaakseni.


Laita makaronit kiehumaan kasvisliemikuutioilla maustettuun veteen, keitä n. 10 min. Kostuta soijarouhe vedellä (jos et ole tottunut soijarouheen käyttäjä, lisää vettä pikkuhiljaa. Tätä ei oikeastaan voi mokata. Sekoittele vaikka haarukalla ja lopeta kun soijarouhe tuntuu "jauhelihamaiselta".) ja mausta jauhelihamausteella. Pilko sipuli ja paista se soijarouheen kanssa ruokaöljyssä.

Kun makaronit ovat kypsiä (pieni raakuus ei haittaa tässä, kypsyvät kyllä loppuun vuoassa) kaada ne ja keitinvesi vuokaan. Sekoita joukkoon sipuli ja soijarouhe. Palastele leipäjuusto sekaan. Paista n. 35–40 min. 200 °C.

Helppoa ja herkkua. Mukaan ketsuppia. ;)

maanantai 5. tammikuuta 2015

Kookos-linssipata

No mutta, tervehdys yli yhdeksän kuukauden hiljaiselon jälkeen! Juuri tämän pituiselle hiljaisuudelle ei ole mitään sen kummempia selityksiä kun että ei ole ollut fiilistä. Mut nyt tein uudenvuodenlupauksen, aion alkaa taas postailemaan reseptejä. Aloitetaan kookos-linssipadalla, jonka reseptin olen kirjoittanut joskus ylös, mutta ei aavistustakaan mistä.

4-6 annosta

3 dl vihreitä linssejä
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
1 punainen paprika (makea suippopaprikakin käy)
1 sipuli
1 chili (laitoin puolisen teelusikallista kuivattua)
1/2 dl ruokaöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
2 tl kardemummaa
1 rkl garam masalaa tai currya
1 tl suolaa
5 dl appelsiinimehua
tuoretta korianteria

Halkaise paprika, poista siemenet ja leikkaa reiluiksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Viipaloi chili.

Kuumenna öljy padassa. Kypsennä paprikaa, sipulia ja chiliä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre, kardemumma, garam masala (tai curry) ja suola. Hauduta miedolla lämmöllä taas muutama minuutti.

Lisää linssit, kookosmaito sekä mehu ja sekoita. Anna padan porista kunnes linssit ovat kypsyneet, eli n. 20 minuuttia. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja tilkka vettä. Viimeistele reilulla nipulla tuoretta korianteria.



Haaveilin ihanasta naan-leivästä tai rieskasta, jonka kanssa soosi olisi päässyt parhaiten oikeuksiinsa, mutta niin vaan keitin ohraa kun ei muuta ollut. Tuore korianterikin oli kaupasta loppu, voi voi sentään.

Edit.
Haa, mies keksi seuraavana päivänä, että lämmitetään kastike pannulla ja rikotaan muutama kananmuna sekaan. Tuli ihan superhyvää, oikeastaan parempaa kuin eilen! Saksin messiin vielä pakastettua persiljaa.