sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Siika-piimäkulho

Ostin jonkin aikaa sitten Glorian ruoka ja viini -lehden (1/2016) ja kylläpä siellä oli paljon inspiroivia reseptejä! Päätin testata tämän hetken the ruokatrendiä eli kulhoruokaa. Oikeastaan siika-piimäkulhon lehtikuva houkutteli enemmän kokeilemaan kuin trendit, keitto näytti todella houkuttelevalta!

Tässä safkassa on monta valmisteltavaa ainesosaa, mutta valmistelu ei ole kuitenkaan hankalaa tai kovin aikaavievää.

Tilliöljy

1/2 dl tuoretta tilliä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
1/4 tl sokeria

Piimäliemi

1 (luomu)sitruuna (kuori + 1 rkl mehua)
1 tl fenkolinsiemeniä
1/2 l piimää
1 tl sokeria
3/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

Lisäksi

1 punasipuli
2 rkl sitruunan mehua
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
1 kurkku
1 ruukku auringonkukan versoja
1/2 dl sinimailasen ituja
2 rkl auringonkukansiemeniä
2 (400 g) siikafilettä
2 rkl voita
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

Valmista tilliöljy. Jätä muutama tillinoksa annoksen koristeluun. Murskaa tilli morttelissa. Sekoita joukkoon öljy, suola ja sokeri. Itse vetäisin kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna öljyn maustua ainakin 30 minuuttia ja siivilöi se halutessasi (sauvasekoitettua ei tietysti tarvitse siivilöidä).

Valmista piimäliemi. Pese sitruuna ja raasta sen ohut keltainen kuoriosa. Purista sitruunasta 1 rkl mehua. Murskaa fenkolinsiemenet morttelissa. Sekoita kaikki piimäliemen ainekset keskenään.

Kuori ja viipaloi punasipuli, renkaiksi tai tikuiksi. Siirrä sipulit pieneen kulhoon, purista päälle sitruunamehu ja ripottele joukkoon sokeri ja suola. Marinoi sipulia liemessä noin 15 minuuttia. Valuta marinointiliemi ja huuhtele sipulit kylmällä vedellä.

Huuhdo kurkku ja veistä siitä kuorimaveitsellä ohuita nauhoja. Kannattaa jättää nauhat tosi pitkinä tai lyhentää reilusti, että ne pysyvät hyvin lusikassa kun keittoa kauhoo suuhunsa (itse jätin nauhat puolipitkiksi ja läiskyttelin lientä syödessäni pöydälle). Jätä kostein siemenosa käyttämättä. Leikkaa nauhat veitsellä ohuiksi suikaleiksi.

Huuhdo ja valuta versot ja idut. Paahda auringonkukansiemenet kuumalla kuivalla pannulla kauniin ruskeiksi. Itse unohdin tämän homman ihan kokonaan, hyvää tuli silti!

Leikkaa kalafileet neljään palaan. Paista kalapalat voissa kypsiksi parin minuutin ajan, mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa annos laittamalla piimälientä kulhojen pohjalle. Nosta päälle kalapalat, kurkkua, sipulia, ituja, versoja ja tilliä. Ripottele pinnalle auringonkukansiemeniä ja valuta pinnalle tilliöljyä pisaroina.


Kylläpä tuli kesäinen fiilis, todella freesin makuista! Tästä saisi tuunattua kesäkeitto-version, kun tavallinen kesäkeitto ei ole koskaan mennyt alas. Etenkin liemi oli ihanan makuista. Glorian tyypit olivat niin hullaantuneita liemeen, että tekivät sitä tupla-annoksen. Voisin itse juoda lientä ihan vaan viilentävänä kesäjuomana.


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Parit aamupalat Tallinnassa

Käväisin viikonloppulomalla Tallinnassa. Ihana ullakkoyksiö löytyi Airbnb:n kautta vanhasta kaupungista ja aamupalat tuli syötyä tietenkin ulkona, koska Tallinnassa niin niin paljon superihania kahviloita ja ravintoloita. Tulee melkein ahdistus kun ei ehdi tarpeeksi moneen loman aikana. Tällä kertaa aamuja oli kaksi, ja paikaksi valikoituivat vanha tuttu Must Puudel ja itselleni ihana uusi löytö NOP.

Aloitetaan jälkimmäisestä. NOP sijaitsee reilun kilsan päässä vanhasta kaupungista, Kadriorgin kaupunginosassa, joka on täynnä kauniita puutaloja, jollaisessa NOPkin sijaitsee. Me mentiin sinne ratikalla numero yksi (päätepyskä Kadriorg, hypättiin kyytiin Mere puiesteen pysäkiltä) ja jäätiin pois L. Koidulan pysäkillä, josta oli n. 150 metriä NOPiin. Luin edellisiltana, että NOPissa käy tosi paljon porukkaa ja koska kunnon eläkeläisinä herättiin jo seitsemältä, oltiin kahvilan ovella jo yhdeksältä, kun paikka avautuu.

NOP klo. 9, kun asiakkaita on vasta kourallinen. Tunnin sisällä paikka oli jo täynnä.
Aamupalalista oli superhoukutteleva! Tilattiin miehen kanssa molemmat muodikas smoothiebowl. Mä otin lisäksi luomuruisleipää, jonka päällä oli uppomunaa, savulohta ja avocadoa ja kyljessä salaattia. Mies otti munakokkelia paistetulla halloumilla ja salaatilla. Mulle tuorepuristettu appelsinimehu ja virolaisista luomuyrteistä tehty vadelmatee, miehelle talon limu.

Tältä näyttää täydellinen aamiainen.

Ruoka oli aivan taivaallisen hyvää! Tulin niin iloiseksi siitä, että hymyilin koko loppumatkan, kun ajattelin annoksiani. Onneksi tuli lähdettyä johonkin muuhun kuin tuttuihin paikkoihin. Sain ruuasta myös uusia ideoita kokkailuun, kuten poppareiden ja mustien seesaminsiementen lisääminen granolaan. Etenkin popparit olivat suorastaan neroutta.

NOP on kahvilan lisäksi myös luomuruokapuoti. Myynnissä oli sekä paikallisia että ulkomaisia tuotteita. Ihana paikka kaiken kaikkiaan!

Toisena aamuna suunnistettiin Must Puudeliin, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Oltiin taas oven takana ysin maissa, jolloin tämäkin paikka aukesi. Olen ollut Must Puudelissa aiemmin ilta-aikaan, jolloin paikka on usein ihan supertäynnä. Aamuysiltä oli mukavan väljää, vain muutama asiakas meidän lisäksi.

Tällä kertaa vetäisin makean aamupalan. Tilasin banaanipannukakun, vegaanisen kiivi-banaanismoothien ja vihreän teen. Mies otti salaatin, jossa oli tattaria, pekonia, uppomuna ja muuta hyvää sekä vegaanisen mustikka-banaanismoothien. Kaikki oli taas älyttömän hyvää. Ja tuhtia! Mun pannari oli aika paksu koostumukseltaan, ihan kuin siinäkin olisi ollut tattaria tai jotain muuta ryyniä taikinassa. Ja pannarin päällä oli ihanan kardemummaista ja rasvaista raejuustoa. Saatiin sapuskat juuri ja juuri syötyä, onneksi seuraavaksi oli vuorossa bussimatka tv-tornille, että ehti vähän sulatella.

Tässä täydellinen pannariannos.
Kyllä niin oli taas hyvät aamiaiset! En voi oikein suoraan verrata suomalaisiin kahvila-aamupaloihin, kun en ole Suomessa missään kivassa ravintolassa syönyt pitkään aikaan aamupalaa, mutta ainakin tallinnalaisissa aamupaloissa oli kivoja ideoita, kiinnostavaa raaka-aineiden käyttöä ja tosi kaunis esillepano.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Sitruunainen kikherne-linssikeitto

Pläräsin hillittömän kokoisen läjän ruokalehtiä läpi ja leikkelin kiinnostavia reseptejä muistiin. Tämä linssikeitto kiinnitti huomion, koska se on samaan aikaan tosi perus (iisin kuuloinen ja tutut raaka-aineet), mutta ei mikään Intia-tyyppinen keitto punaisista linsseistä. Ja oivoi miten hyvää keitosta tuli! Maistui ihan Istanbulilta, mikä on mun keittiössä taivaallisen ruuan mittari. Menee ehdottomasti vakkari-arkiruokien listalle!

4–5 annosta

1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl juustokuminansiemeniä
1 tl kanelia
1/4 tl chilirouhetta tai 1 tl harissa-maustetta/-tahnaa
3 rkl öljyä
2 dl vihreitä linssejä
9 dl kasvislientä
1 prk (400 g) kuorittuja (kirsikka)tomaatteja
2 dl keitettyjä kikherneitä
2 tl raastettua sitruunankuorta
2 rkl sitruunamehua
1/2 dl hienonnettua minttua

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita ja mausteita kattilassa öljyssä muuta minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon linssit, kasvisliemi ja tölkkitomaatit. Anna seoksen kiehahtaa ja vähennä lämpöä. Hauduta seosta kannen alla noin 20 minuuttia.

Kun linssit ovat kypsiä, lisää joukkoon kikherneet. Soseuta keitto saunasekoittimella karkeahkoksi. Lisää sitruunankuori ja -mehu. Anna keiton lämmetä. Mausta tuoreella mintulla.

Älä anna huonolaatuisen kännykkäkamerakuvan hämätä, tämä on superhyvää!


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Punaherukka-raakahillo

Eräänä päivänä mehua keitellessä pohdiskelin, mitä muuta voisin punaherukoista tehdä. Sokeri oli loppu, joten googlasin "hillo ilman sokeria" ja päädyin Ilta-Sanomien sivuilla olevaan raakahilloreseptiin. Modasin reseptiä vähän omaan makuun sopivaksi ja tuli kyllä tosi hyvää ja supernopeasti! Hillo on maistunut maustamattoman jugurtin kaverina, jälkkärinä ja aamupalana.

Purkki on jo lähes tyhjä.

Puolen litran purkillinen

2 rkl chiasiemeniä
0,5 dl vettä
0,5 l punaherukoita tai muita marjoja, tuoreina tai pakastettuina
2 rkl vaahterasiirappia (tai jotain muuta makeutusta)

Liota chia-siemeniä vedessä hetki. Laita tehosekoittimeen liotetut siemenet, melkein kaikki marjat ja siirappi. Jätä pari ruokalusikallista marjoja sivuun odottamaan.

Soseuta marjat ja siemenet tehosekoittimessa. Sekoita joukkoon kokonaiset marjat ja nosta kylmään. Seos on valmista tunnin päästä valmistuksesta.

Säilö hillo pakastimeen ja ota sulamaan tarvittaessa. Hillo säilyy pari päivää jääkaapissa. Voit tehdä vaikka tuplasatsin, jättää toisen purkin jääkaappiin ja pakastaa toisen.

torstai 3. joulukuuta 2015

Vinkki vegaanisiin jouluresepteihin

Voi miten hyvänkuuloisia ja -näköisiä reseptejä Vegaaniliitto onkaan julkaissut jouluksi!

Mun mies tekee yleensä jouluisin meille seitanpaistoksen ja munakoisosillikin on jo ennestään tuttua, mutta tänä vuonna taidetaan väsätä myös nuo viiniset belugalinssit. Ja jos nyt oikein väkertämään ryhdytään, kyllä kookobaileyskin kuulostaa houkuttelevalta...



Todella kauniisti kuvattu ja taitettu reseptikokoelma löytyy täältä. Kansikuvan lainasin samasta osoitteesta. Tykkään!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Menemen ja muhammara

Parempi postata reseptit erittäin myöhään kuin ei milloinkaan, eikös juu? Eli tässä pari reseptiä meidän kesän kokkaus- & kuvaussessiosta. Molemmat reseptit ovat Eat Istanbul -kirjasta, jota suosittelen lämpimästi. Kirjan kauniit kuvat ja ihanat reseptit vievät ruoka- ja fiilistelymatkalle lempikaupunkiini. Sekä muhammara-tahnaa että menemen-munakasta syödään Istanbulin lisäksi Lähi-idässä, joten molemmista on olemassa erilaisia versioita.

Menemen-munakas. Kuva: Susanna Kaapu (allekirjoittanut rajasi kuvaa)


Menemen (neljälle)
3 rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen punasipuli (n. 120 g) ohueksi siivutettuna
2 vihreää paprikaa karkeasti hienonnettuna
2 kypsää tomaattia (n. 280 g) pilkottuna
1/2 tl (ruoko)sokeria
4 munaa, kevyesti vatkattuna
karkeaa suolaa (merisuolaa, sormisuolaa, suolankukkia) ja mustapippurirouhetta

Tarjoiluun
150 g fetaa murustettuna
tuoretta minttua
oliiviöljyä

Lämmitä oliiviöljy suurella paistinpannulla. Freesaa sipuli- ja paprikasilppuja kunnes ne pehmenevät, noin 5–7 minuuttia.

Lisää tomaatit ja sokeri, kypsennä noin 7–8 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes tomaatit ovat pehmeitä ja suurin osa nesteestä haihtunut. Lisää melko reippaasti suolaa ja mustapippuria. Lisää kevyesti vatkatut kananmunat kokoajan sekoittaen noin 3–4 minuuttia tai kunnes ne jähmettyvät.

Murusta päälle fetaa, tuoretta minttua sekä oliiviöljyä. Tarjoile heti. Vaalea rapeakuorinen leipä sopii hyvin kyytipojaksi.


Menemen-munakas on mehevä ja täyttävä. Kuva: Susanna Kaapu


Teen talvisin menemen-munakkaan säilyketomaateista, kun tuoreet tomaatit eivät ole parhaimmillaan. Aina ei ole fetaa ja tuoreita yrttejä tarjolla, mutta ei haittaa, menemen on superhyvää ilman niitäkin!


Muhammara kuudelle

3 rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 palaa vaaleaa leipää kuori poistettuna tai 30 g leivänmuruja/karkeita kurppujauhoja
1 tl kuminansiemeniä
80 g saksanpähkinöitä karkeasti hienonnettuna
2 rkl turkkilaista paprikatahnaa (biber salçası)
1 rkl tomaattipyrettä
karkeaa suolaa (merisuolaa, sormisuolaa, suolankukkia) ja mustapippurirouhetta

Lämmitä oliiviöljy paistinpannulla. Freesaa sipulia ja valkosipulia kunnes ne pehmenevät ja muuttuvat kullankeltaisiksi, noin 7–8 minuuttia.

Siirrä kuullottamasi sipulit blenderiin. Revi joukkoon leivänpalat, lisää kuminansiemenet ja melko reilusti suolaa, rouhi sekaan mustapippuria ja blendaa ainekset tasaiseksi tahnaksi.

Lisää saksanpähkinärouhe, paprikatahna ja tomaattipyre ja blendaa taas tasaiseksi tahnaksi. Siirrä tahna kulhoon ja tarjoa leivän kanssa.

Muhammara-tahna. Kuva: Susanna Kaapu
Muhammara tuntuu minusta tosi voimakkaan pähkinäiseltä, kun en ole kovin tottunut saksanpähkinöihin. Mutta samalla se antaa tahnalle hienostuneemman maun, kuin mitä esimerkiksi cashew-pähkinät tekisivät. Kuminansiementen ansiosta ruoansulatuskin tykkää muhammarasta.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Leuhkat eväät Tampereella: Pikkubistro Kattila

Leuhkiksessa ei ole ollut kovinkaan montaa ravintola-arvostelua, mutta nyt päätin kirjoitella kokemuksestani tamperelaisessa Pikkubistro Kattilassa.

Yksi syy raflapostausten vähyyteen on ehdottomasti nolotus, joka mulle syntyy ruokien kuvaamisesta ravintolassa. Normihan se nykyään on kaivaa esiin kamera ja napata foto ennen ruokailua, mutta jotenkin mulle ihan ylivoimaista. Postaan harvoin kuvia ruoasta minnekään ja vielä harvemmin ulkona syödessä. Johtuu sekä siitä, että olen vastarannan kiiski ja vanhoillinen luddiitti, mutta myös siitä, että unohdan kuvaamisen. Syön mieluummin kuin sometan – vaikkakin on sanottava, että vinkki tähän ravinteliin tuli Twitterin avulla, huudeltuani siellä apua Tampereen nykyisestä tarjonnasta. (Mitäköhän seuraavaksi, snapchattaan ruokakuvia ja -videoita päivät pääksytysten?)

Olimme kesälomamatkalla ja tiesimme Kattilan suhteellisen uudeksi paikaksi, joten varasimme pöydän hyvissä ajoin. Turisteina kun emme tienneet millaista ryntäystä raflaan oli odotettavissa. Olimme syömässä jo varhain, kello kuudelta, (että on sitten mahassa enemmän tilaa aamulla hotelliaamiaisella. Mainitsinko jo, että tykkään syömisestä?) joten olimmekin ravintolan ensimmäiset ilta-asiakkaat. Vaikka pian ihmisiä alkoikin ilmestyä paikalle, istuimme niin rauhallisessa kohdassa, että kehtasin kaivaa esiin puhelimeni ja näpätä kuvan ei vain yhdestä vaan jokaisesta ruokalajista. Hurraa! Ruokabloggaajamme siirtyi juuri 2000-luvulle!

Juu, seuralainenkin kuvasi safkoja, hän on siinä hommassa huomattavasti luontevampi.

Pikkubistro Kattila oli juuri muutamaa päivää ennen vierailuamme viettänyt yksivuotisjuhliaan ja paikka on ennättänyt laajentaakin neliöitään tässä ajassa. Tunnelma oli silti edelleen mukavan intiimi ja mutkaton. Palvelu oli ihan superhyvää koko ajan. Ensimmäiset ruokalajit tulivat vauhdilla, eikä jälkkärinkään saapumisaika tuntunut liioittelulta, mutta saimme silti jälkiruokaviinit tilaamatta, koska olimme joutuneet odottelemaan. Syykin pieneen odotukseen kerrottiin, sillä asiakkaita ilmestyikin illan mittaan enemmän kuin mihin oli varauduttu. Olimme nimittäin ainoat pöytävarauksen tehneet.

Alkujuomiksi pätevä tarjoilijamme ehdotti kuohuvaa, mutta päädyimme Gin & Toniceihin. Hinta femman, tarpeeksi lyhyt drinksu alkuun, ajoi asiansa. Arvostan myös sitä, että jos ravintola haluaa keskittyä viineihin, niitä pyritään myymään ja drinksuzembalot jätetään suosiolla muiden hommiksi.

Alkuruoaksi valitsin "Kattilan raikasta kesäsalaattia ja Viskilän tilan kukonpoikaa", seuralainen taas "Paahdettua valkosipulikeittoa". Näistä kahdesta keitto pesi salaattiannoksen 6–0. Pehmeään keittoon paahdettu valkosipuli toi aivan taivaallisen maun. Muistelen, että keiton päälle oli ripoteltu ainakin savustettu purjoa. Erittäin jees sekin!

Valkosipulikeitto


Salaatti oli annoksessani kyllä hyvää ja raikasta, mutta kukonpoika "nötkött" tyyppisenä puristeena oli pettymys. Syön todella harvoin kanaa ja harvassa paikassa saa eettisesti tuotettua kukonpoikaa, joten kun sitä saa, soisi sen olevan linnuksi tunnistettavassa muodossa säilykemäisen puristeen sijaan.

Pääruoaksi otimme molemmat "Kattilan kalalautasen, tilliperunaa ja lehtipersiljakastiketta". Kalat annokseen valikoituvat kuulemma aina sen mukaan, mitä kalastaja kulloinkin on lähivesiltä saaliikseen saanut. Meille tarjoiltiin savustettua lahnaa krokettimuodossa, haukimoussea sekä muikkuja ja sitruunamajoneesia. Tilliperunoiden lisäksi annoksissamme oli retiisejä, jotka sopivatkin kalan seuraksi mainiosti! Olimme molemmat tyytyväisiä annokseen. Muikuissa oli kyllä ronskisti suolaa jopa meidän makuumme ja olemme suolan ystäviä, joten ehkä joku muu ei olisi digannut yhtä lailla. Haukimousse ja savulahnakroketti sen sijaan olivat täyskymppi. Lehtipersiljakastike oli myös käsittämättömän hyvää.

Annokset olivat nättejä!

Kattilassa oli selvästi myös oivallinen viinivalikoima ja senttihinnat. Otin itse alkuruoan kanssa elsassilaista Riesling Domaine Vogtia, koska sillä hetkellä teki mieli tyylipuhdasta rieslingiä ja sitä sainkin. Pääruoalle valitsin katalonialaisen Hiruzta Txakolia, sillä sitä suositeltiin kala- ja äyriäisruokien knassa. Seuralainen oli ottanut samaa viiniä alkukeittonsa kanssa, johon se ei  sopinut, mutta kalaruoan kanssa katalonialaisviini futasi kuin FC Barcelona. Emme kumpikaan ole viinin asiantuntijoita, joten valitettavasti tämän antoisampaa analyysiä en näistä voi antaa, mutta olin tosi tyytyväinen näihin sekä bonuksena pöytään tulleeseen jälkiruokaviiniin, Château Le Clou Classiciin.


Spelttileipää!

 
Jälkiruoiksi tilasimme "Tyrnipannacottaa ja luomulakritsageeliä" ja "Passionhedelmä-mascarponemoussea, riisisuklaacrumblea ja vadelmamelbaa".  Erikoiskahveja ei ollut saatavilla, mutta suodatinkaffe oli hyvää ja täytti tehtävänsä.

Molemmat jäkiruoat olivat kauniita annoksia kukkineen kaikkineen. Seuralaisen tyrnipannacotta oli toimiva ja luomulakritsageeli luonteikasta. Oma passionhedelmä-mascarponemousseni kruunasi aterian ja itsetehty riisisuklaacrumble oli ihan sikahyvää!




Kaiken kaikkiaan olimme siis molemmat oikein tyytyväisiä hyvin sujuneesta ravintolakokemuksesta kun vierimme ulos ja kohti Tampereen yötä. Kiitos Pikkubistro Kattila, kyä tamperelaistev vaa kelpaa.